Tee-se-itse magneettinen luomiväripaletti

Päivän askartelutuokio eli Lumenen luomivärien nousu ja tuho.

Postasin uusista Lumenen luomiväripaleteista sunnuntaina. Maanantaina Hohtavaa hiekkaa tipahti lattialle ja näinhän siinä kävi:

Lisätään siis Lumenen syntilistaan luomivärinappien huono liimaus. Tiistaina minulta meni palettiin sitten jo hermo, koska nämä irronneet napit pyörivät pitkin palettia, jälleen sotkua aiheuttaen. Rupesin koluamaan nettiä Z-palettitarjouksen toivossa. Noin 25 euron maksaminen yhdestä pahvilootasta postikuluineen ei kuitenkaan napannut. Jotain oli kuitenkin keksittävä ja sitten välähti! Nettihän on tee-se-itse-ihmisen paratiisi ja tosiaan, erinäisiä Z-palettikopioiden teko-ohjeita on netti pullollaan.

Useamman Youtube-videon katsottuani päädyin väsäämään palettini CD-levystä ja ajattelin jakaa helpot ja yksinkertaiset teko-ohjeet kanssanne, jos inspis iskisi muillakin.

Oman Öö-paletin tekoon tarvitset:

• Best of Enya- tai Parhaat humppaklassikot-CD:n. Tyhjiä koteloita saa myös ostettua tai sitten kirpparit ovat täynnä CD:itä, joita ei kukaan kaipaa
• Kynän
• Sakset
• Kaksipuoleista teippiä
• Magneettilevyjä
• Nättiä paperia (esim. vahvahkoa skräppäyspaperia), kankaastakin tämä voisi onnistua.

Kolme viimeistä löysin Sinellistä vähällä vaivalla.



Pura CD osiin. Tee vihkosella ja levyllä mitä tykkäät. (Levyistä saa esim. kivoja kelloja. Siellä Sinellissä varmasti myydään myös kellokoneistoja. Sinelli muuten EI sponssaa tätä postausta.)

Sotkalla on tällä viikolla hyviä tarjouksia! Sotkakaan EI sponssaa tätä postausta.

Jos tähtäät massatuotantoon kuten minä, tee sapluunat etu- ja takakannelle sekä magneettilevylle, joka tulee kotelon sisäpuolelle siihen, missä CD-levy aikaisemmin oli.



Leikkaa sapluunoiden mukaan paperista etu- ja takakansi sekä magneettilevystä kotelon sisään sopiva pala.



Sovita magneettilevy paikalleen kotelon sisälle, trimmaile tarpeen mukaan reunoja sopivammaksi. Nyt tulee se hankalin kohta: poista suojapaperi magneettilevyn takaa ja liimaa magneettilevy paikalleen. Muista hengittää!



Liimaa molempien kansipapereiden kääntöpuolelle kaksipuoleista teippiä valitsemaasi kuvioon.



Mallaile takakannen ja etukannen paperit paikalleen. Öö-paletti on valmis!



Helppoa kuin heinänteko! Hintaa tälläisella paletilla on sellainen euron/kpl. Magneettilevyt ja teippi maksoivat yhteensä 7 euroa ja skräppäyspaperit olivat vajaan euron kappale. Tuosta magneettilevysetistä tekee hyvin ainakin 5 palettia ja yksi paperiarkki riittää ainakin kahteen palettiin. Ekaan palettiin minulla upposi aikaa puolisen tuntia, mutta kun sapluunat oli tehty, väsäsin seuraavat paletit polven päällä sohvalla jääkiekkoa katsellen alle kymmenessä minuutissa.

Eihän nämä toki vielä ihan täydellisiä ole. Tuohon levyn reunaan jää tuollainen kaistale kokonaan auki. Sitä ei voi oikein peittää paperillakaan, koska kansi ei sitten aukea kunnolla. Tämä tuskin tulee ongelmaksi, ellei ole tapana viedä luomiväripalettejaan esim. suihkuun. Tiiviimpää jälkeä saa tekemällä palettinsa vaikka DVD-levyistä.

Lisäksi näitä ei kannata ihan kauheasti heitellä ympäriinsä, koska magneettilevyssä ei ehkä ole se maailma paras pito. Tähän tosin Sinellistä löytyy vielä vähän ytympiä levyjä, joita myydään yksittäin.

Siinä ne Lumenet on nätissä rivissä. Vaikka palettien teko on varsin näppärää, on tuossa luomivärinappien irrotuksessa vielä vähän harjoiteltavaa. Tuhosin tummanruskeista napeista 2/3. Iskin toiseen sormeni ja toiseen mattopuukon...

Sitten ei muuta kuin askartelemaan! Kansiin voi kehitellä vaikka millaista taidetta, jos sellaisesta tykkää. Jos kuitenkin haluaa päästä mahdollisimman helpolla, niin laiskan naisen versiohan ei vaadi kuin tyhjän CD:n ja kaksipuoleisen teipin. Luomivärinapit voi ihan hyvin myös teipata suoraan kiinni tuonne koteloon. Kotelonakin käy melkein mikä vaan. Neuloo ja purkautuu-blogissa on käytetty vanhaa puuvärirasiaa.

Lumenen uudet luomiväripaletit

Käsivoidehaasteen vuoksi pelottava Helsingin reissu on nyt tehty ja vaikka matkaan tarttui jos jonkinmoista kosmetiikkaa, niin yhtään käsivoidetta en ostanut, jee! Sain tosi pari kaupanpäällisiksi, mutta ne lupaan lahjoittaa pois piakkoin, niin ei mene laskut sekaisin.

Yksi mielenkiintoisimmista asioista, joihin törmäsin, oli nämä Stockmannilta löytyneet Lumenen uudet Blueberry-luomiväripaletit.

2 Kallioluodolla, 1 Kanervametsikkö, 4 Hohtavaa hiekkaa

Sävyvaihtoehtoja on yhteensä neljä. Jätin suosiolla sinisävyisen vielä kauppaan, koska en osaa tehdä itselleni sellaista sinistä silmämeikkiä, joka ei saisi minua laulamaan Whamia ja kaipaamaan olkatoppauksia. Muut sävyt sopivat kuitenkin sen verran hyvin mukavuusalueelleni, että ne oli pakko ostaa.

Pakkausta ei voi taas kuin ihmetellä. Se on todella suurikokoinen ja aika kolhon oloinen. Siitä huolimatta aplikaattorille tarkoitettu kolo on niin pieni, että aplikaattori ei pysy paikallaan, vaan pyörii pitkin poikin värien päällä kun vähänkin silmä välttää. Siirsin näistä siis aplikaattorit heti aivan muualle. Pakkausmateriaalin tuhlaukselta tämä tuntuu senkin vuoksi, että Natural Code-sarjan paleteissa isompi määrä luomiväriä (4,5 g vs. näiden Lumenen palettien 4 g) on saatu mahdutettua pakkaukseen, joka on kooltaan näihin verrattuna varmaankin neljäsosa. Natural Coden paleteissa ei toki ole aplikaattoria.

Tein pikaiset swatchit kaikista paleteista. Väri on yhdellä tai kahdella sormen sipaisulla laitettu pohjustamattomalle iholle. En tiedä, onko yllätys kellekään, että värien laatu ja pigmenttisyys tuntuu vaihtelevan aika lailla. Tässä Hohtavaa hiekkaa-paletissa tuntuu olevan paras laatu. Kaikista napeista saa ihan kohtalaisesti jotain irti. Se on ehdoton suosikkini myös sävyjen puolesta.

Kallioluoto-paletin vaaleanvihreä on aika heikko esitys. Se itse asiassa näkyy tässä kuvassa jopa paremmin kuin livenä. Mielestäni koko sävy tuntui vain sulautuvan ihoon ja jäljelle jäi lähinnä lievä hohde.

Kanervametsikön punavioletista sain ilokseni ihan kohtalaisen pigmetin irti. Vaalein sävy on myös koko kolmen paletin setin shimmerisin ja aika kaunis.

Ihan perusarkimeikkejä siis. Tein muutaman meikkikokeilun ja pohjustetulla luomella tulos oli selkeästi parempi kuin näin au naturel käytettynä. Pientä mielikuvitusta sävymaailmaan olisi ehkä vielä toivonut. Tarkkasilmäiset varmaankin huomasivat, että kaikki paletit sisältävät tuon tumman mattaruskean, joka on mielestäni aivan sama sävy paletista toiseen. Myös vaaleampi ruskea pienillä sävyeroilla löytyy näistä kaikista.

Sanoisin, että paletit ovat sellaista perus-Lumenelaatua. Ei mitään suuria yllätyksiä ja sen suurin piirtein sain, mitä odotinkin. Nämä paletit päätyvät varmasti kaikki vielä arkikäyttöön.

Livbox helmikuu 2014: Ensin leikitään lumessa ja sitten korjataan vauriot

Livbox on tullut minulle jo varmaan puolisen vuotta ja nyt ensimmäistä kertaa osasin jopa odottaa sen saapumista. Teemana tämän kuun boxissa oli aika ennalta-arvattavasti ystävyys sekä talviloma. Moni boxin tuotteista tuntuukin olevan talvesta kärsivälle iholle suunnattu. Ihoa ja hiuksia voi sekä suojata että korjata tämän kuun antimilla.

Ensivaikutelma oli, että laatikosta löytyi taas runsaasti tuotteita. Tarkempi tutustuminen hieman laimensi innostusta, mutta kyllä tästä kaikenlaista mielenkiintoista löytyy.

Meikkejä taas! Tosin tällä kertaa Garnierin BB-voiteen muodossa. Esittelytekstin mukaan juuri tämä nimenomainen Garnierin voide oli ensimmäinen marketti-BB. Eikös silloin ole aika todennäköistä, että tämä on tuttu jo aika monelle? Luulisi, että Livboxissa kannattaisi jakaa vähän uudempia tuotteita. Sävynä on Light, mutta mielestäni tämä on silti aika järkyttävän tummaa, eikä sovi minulle ollenkaan. BB pääsee siis kiertoon.

Mielenkiintoisin tuote on tällä kertaa John Friedan shampoo-hoitoainepari. Nämä on tarkoitettu vaurioituneille hiuksille, joka sopinee minulle oikein hyvin. Tuotteet saattavat päästä käyttöön jo ihan lähipäivinä.

Sitä suojaus-korjauspuolta edustaa etenkin tämä kolmikko. Carmex on ainakin mainoksissa paljon hehkutettu huulivoide. INCI vaikuttaa aika perusvaseliiniselta, mutta on siellä lanoliinia ja kaakaovoitakin (jos oikein tulkitsen). Varmaan kuitenkin ihan toimiva tuote.

Aquaphor Soothing Skin Balm-hoitovoide lupaa korjata vähän kaikkea ja sopii kuivaihoisille. Mineraaliöljypohjaisessa INCIssä on vain 8 ainesosaa, mm. lanoliinia, glyseriiniä ja panthenolia

Sitten vielä: käsirasvaa! Apua! Kun lupasin, että en osta käsivoiteita, en yhtään muistanut, että voihan niitä täältä boxinkin kautta tippua. Tätä Neutrogenan rasvaa olen tosin käyttänyt ennenkin. Tuote oli ihan ok, mutta ei aiheuttanut mitään suurempia intohimoja. Tämän voi siis huoletta antaa eteenpäin.

Muuten: Neutrogenan käsirasvamainos onnistuu puistattamaan ja ärsyttämään minua joka ikinen kerta. Tiedättehän sen mainoksen, jossa nainen voivottelee käsiensä kanssa, kun on ensin ehdoin tahdoin käynyt lykkäämässä ne ilman hanskoja hankeen. Siis kuka sellaista tekee? Ei niissä paleltumavammoissa paljon norjalaiset formulat enää auta...

Lisämausteena ja ystävänpäivän kunniaksi mukana on myös kaksi miehille tarkoitettua tuotetta. Schwarzkopfin [3D]Mension on miehille suunniteltu shampoo, joka on minun nenääni aika raikkaan tuoksuinen.

David Bechamin Classic-tuoksu on oikein miellyttävä tuttavuus ainakin aluksi. Alkutuoksu on oikein raikas, mutta puolen tunnin päästä tämä haisee minun nenääni ihan tupakalle. Yök, en tykkää. On tämä silti parempi kuin se taannoinen Cavallin tuoksunäyte.

Nyt täytyisi sitten vaan keksiä jostain mies, jolle nämä lykkäisi...

Ihan mielenkiintoisia tuotteita siis. Itse en kokenut saavani tämän kuun boksista oikein rahoilleni vastinetta, koska Garnierin BB ja nämä miesten tuotteet ovat minulle täysin turhia. Myös käsivoiteen aion antaa muille. Plussaa kuitenkin Livboxille siitä, että meikkejä oli taas ja etenkin: ei ensimmäistäkään naamarasvaa!

Loppuneet: tammikuu 2014

Tein tälle vuodelle vain yhden uudenvuodenlupauksen (jos käsivoidehaastetta ei lasketa). Se oli, että tammikuussa kuluttaisin loppuun enemmän kuin ne viisi tuotetta, johon viime aikoina olen muuten yltänyt.

Ilokseni voin todeta, että tavoite saavutettiin helposti. Tälle kuulle loppuneita kertyi varsinainen kasa.

Kaikkein pisimpään hyllyilläni on tainnut roikkua tämä kolmikko.

Freemanin Facial Refining Cleanser Pear on monessa blogissa hehkutettu geelimäinen putsari. Se sisältää mm. salisyylihappoa ja on monella parantanut ihon kuntoa huomattavasti. Putsari on riittoisaa, mutta syy siihen, miksi minulta kesti puoli vuotta käyttää tämä loppuun on se, etten tykännyt tästä yhtään. Geeli jotenkin tarrautuu ihoon ja se on vaikea pestä pois. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että toisin kuin monella muulla, tämä ärsytti ihoani ja aiheutti selvästi näppyjä. Ihoni kunto parani suorastaan silmissä, kun sain tämän käytettyä pois. Tätä ei siis kannata ostaa enää uudestaan.

Bodyshopin Camomile Silky Cleansing Oilin olen esitellyt jo aikaisemmin. Syy tämän pitkään kestoon oli puhtaasti sen riittoisuus. Pidin tästä todella paljon. Lisäksi tuo yksi pönikkä kesti kerran päivässä käytettynä lähes puoli vuotta! Tätä varmasti ostan joskus vielä lisää.

Clarinsin Gentle Foaming Cleanser With Cottonseed normaalille ja sekaiholle tuli aikoinaan Livboxissa. Epäilen, että tämä ärsytti ihoani myös, joten pienen putelin käyttöön meni jälleen se puoli vuotta. Tämä on lisäksi riittoisaa. 3 cm:n lirulla pesee helposti koko kasvot. Lopputulos on tosin niin natisevan puhdas, että en ole sellaiseen vielä muiden tuotteiden kohdalla aiemmin törmännyt.

L'Occitanen hoitoainetta kului jo toinen pullo. Tykkään edelleen.

Verbena suihkugeeli, myös L'Occitanelta, tuoksui hennosti sitrukselta. Geeli oli kuitenkin niin lirua, että ei tee mieli ostaa tätä lisää. Enemmän tätä oli suihkun lattialla kuin muualla.

Crabtree & Evelynin Tarocco Orange-suihkugeeli oli sitäkin jähmeämpää ja hyvä kun tämän sai purkista ulos. Tuoksussa oli myös salviaa ja eukalyptusta, jotka tekivät appelsiinin kanssa tästä todella raikasta ja hyväntuoksuista. Tätä voisin ostaa hyvinkin lisää, jos muista suihkugeelejä ei olisi tuolla jemmoissa riesaksi asti.

Doven Go Fresh-kosteusvoide oli kevyttä ja ihanan raikasta. Tuoksusta erotti hyvin kurkun ja vihreän teen. Oikein kuivaihoisille tämä todennäköisesti on liian kevyttä.

L'Occitanen Almond Milk Concentrate-kosteusvoiteen ostin aikanaan puhtaasti tuoksun vuoksi. Aivan ihana pehmeä manteli! Tämän pitäisi myös kiinteyttää, mutta en tätä kyllä erityisesti huomannut. Kosteutuksen se hoiti ihan mallikkaasti, joskin lievää rullautumista oli aika ajoin havaittavissa.

Lasipurkkikin on yksistään niin upea, että täytyy varmaan pestä se ja laittaa uusiokäyttöön. En tosin ole vielä keksinyt, mitä siinä voisi säilyttää. Topsipuikkojen säilytysastiana tämä olisi juuri sopivan kokoinen, mutta en oikein uskalla tuoda painavaa lasipurkkia kylppäriin, koska ennenpitkää se putoaisi lattialle kuitenkin.

Nyt kun olen ottanut käsivoiteet tehokäyttöön, sain vihdoin kulutettua niitä pois ensimmäistä kertaa kuukausiin. Valitettavasti yhtäkään näistä ei vielä voida laskea haasteeseen.

Suosikkini näistä oli yllättäen tuo taatelintuoksuinen käsivoide. Voidepohja siinä on käsittääkseni sama kuin tuossa keskimmäisessä, mutta lisänä on vain ihanan makea taatelintuoksu. Jostain syystä en pitänyt tästä tuoksusta yhtään vartalovoiteessa, mutta käsivoidetta hankkisin heti lisää, jos tätä olisi saatavilla (ja jos en olisi lakossa...)

20 % sheavoidetta sisältävä, kuiville käsille tarkoitettu käsivoide in edelleen yksi suosikeistani. Pivoine Flora-voide tuoksui ihanalta pionilta, mutta oli muuten aika lirua. Sitä ei tule ikävä.

Samoihin kuviin on päässyt jälleen kerran loppuunkätetty Helena Rubinsteinin Lash Queen Sexy Blacks-ripsiväri. Luulin jo että pärjäisin ilman tätä, mutta ei. Pakko se oli kuitenkin uusi jälleen ostaa.

Tässä kuussa oli siis huimat 12 loppunutta putelia. Tavoite saavutettiin siis tuplaten! Hyvä minä!