Melkein hutiostos

Nimittäin tämä:

Kyllä. Näette oikein. Olette juuri lukemassa blogikirjoitusta, jossa sanat Dior ja hutiostos esiintyvät samassa lauseessa.

Ostin Diorin uuteen Golden Winter-sarjaan kuuluvan Golden Flower-luomiväriviisikon Escentualista. Sävyt suorastaan huusivat nimeäni, joten pakkohan se oli hankkia. Hintakin oli vielä mielestäni kohtuullinen ainakin Suomen tasoon verrattuna. Tämä maksoi vajaat 40 euroa. Onhan tämä kieltämättä aikamoista luksusta samettipusseineen kaikkineen.

Sävyt ovat helposti lähestyttäviä ja paletissa todella kauniita. Varsinkin tuo vasemman ylänurkan persikka kiinnosti. Jostain syystä omien luomieni väri on sellainen, että niissä ei kovin helposti näy mikään keskiruskeaa vaaleampi sävy mihinkään. Ajattelin, että tästä saisin vihdoinkin luomivärin, joka erottuisikin jonnekin. Tämähän on kuitenkin Dior ja paletti maksaa maltaita. Senhän täytyy siis tarkoittaa sitä, että luomivärit ovat ensiluokkaisia, helposti käytettäviä ja mahtavalla pigmentillä varustettuja. Niinhän sitä luulisi.

Tein sen virheen, että käytin tätä ensimmäistä kertaa arkiaamuna ja tulos meinasi olla pienimuotoinen katastrofi. Yritin nimittäin käyttää tätä samalla tavalla, kuin mitä tahansa muutakin hyvälaatuista luomiväriä. Pieni määrä siveltimeen muutamalla kevyellä vedolla ja luomelle. Järkytykseni oli melkoinen, kun tajusin, että tällä metodilla siveltimeen ei jäänyt väriä juuri yhtään. Hätäpäissäni sitten jotain suttasin luomeen päin ja tulos meinasi olla sellainen epämääräinen harmaanruskea suttu. Tässä vaiheessa Dior melkein lähti ilmojen teille vastakkaiseen seinään. Onneksi silmämeikintekele oli pelastettavissa, koska jälki oli kuitenkin haaleaa ja enimmäkseen poispyyhittävissä.

Illalla sitten yritin selvittää, mikä meni pieleen. Googlettelin useammankin arvion, jossa yksi toisensa jälkeen kehui sävyjä kauniiksi ja hyviksi. Vähän masennuin, minussako vika? Youtubessa koin kuitenkin valaistumisen. Ai, näitä värejä kuuluu ihan kunnolla hangata. No enpä tullut ajatelleeksi.

Kohtuullisen aggressiivisella lähestymistavalla olen siis saanut vihdoin sävyistä edes jotain irti ja se on sanottava plussaksi, että eivät nämä värit kovin paljoa onneksi varise. Tuleehan tällä ihan ok meikki, ihan sellainen suhteellisen nätti. Ei tämä nyt varmaan ihan käyttämättä jää ja voihan tätä aina muuten ihailla.

Mutta... Odotin oikeasti jotain paljon parempaa. Tähän hintaan oletin saavani helppokäyttöisyyttä, loistavaa pigmenttiä, parhaan luomiväripaletin, jonka omistan. Sen sijaan sain luomiväripaletin, jossa kannen nimellä ja designilla on paljon enemmän arvoa kuin itse sisällöllä. Oikeasti. Jos tämä sama tuote olisi pakattu vaatimattomammin jonkin markettimerkin pakkaukseen, ei tämä herättäisi sen kummempia intohimoja kenessäkään. Nyt kun kyseessä on Dior, tätä vissiinkin täytyy kehua maasta taivaaseen, vaikka itse tuote on korkeintaan keskinkertainen.

Toki on niin, että kokemukseni luomiväreistä on varsin rajattu ja vasta parin kuukauden mittainen. Tämän käytössä saattaa olla jokin niksi, jonka olen täysin missannut. Sanoisin silti, että paremman vastineen rahalleen saa käyttämällä samat 40 euroa esimerkiksi Urban Decayn Naked-palettiin, jossa on samansuuntaisia sävyjä. Nakedin kanssa en ole hermostunut vielä kertaakaan.

Olen puhunut, yritetään ensi kerralla jatkaa jollain iloisemmalla aiheella.

Onko teille käynyt näin? Oletteko ostaneet selektiivisen merkin tuotteita ja joutuneet pettymään?