Poskipunaa ei minun meikkiuniversumissani ennen tätä syksyä ole ollut olemassakaan. Itseasiassa minulle ei missään vaiheessa ole tullut edes mieleen, että se olisi meikkituote, jota voisin käyttää. Jotenkin koko poskipunan käyttö on tuntunut sellaiselta rakettitieteeltä muutenkin, etten ole uskaltanut sitä edes kokeilla.
 |
| 10 Kuulaus, 20 Onnellisuus, 30 Lumous, 40 Hurmaus |
Kun nyt koko meikkaamista tässä näköjään ollaan pistämässä uusiksi, uskalsin kuitenkin kympin sijoittaa Lumenen harmittomimmalta näyttävään poskipunaan, sävyyn 20 Onnellisuus. Onnellisuus näyttää tuossa ylläolevassa kuvassa vähän turhankin vaalealta, oikeasti se on aavistuksen lämpimämmän värinen, vaaleahko pinkki.
Varovasti laitettuna poskipuna näytti kasvoiltani oikein hyvältä. Oikeaa määrää on ollut koko ajan aika vaikea arvioida, koska hämärä kylpyhuoneen valaistus imee kasvoilta muutenkin kaiken värin, joten en sitten tiedä, onko punaa ollut liian vähän, sopivasti vai aivan liikaa. Onneksi töissä on keinovalot yhtä lailla, joten tuskin poskeni nyt ihan järjettömästi sielläkään ovat hehkuneet.
Koska en yhtään tiedä, mikä sävy minulle itseasiassa sopii, shoppailin punia vähän lisää. Suosikiksi on tällä hetkellä noussut Lumenen sävy 10 Kuulaus, joka on koralliin taittava. Muut Lumenen punat ovat ehkä hitusen minulle liian tummia.
Kokeilin myös muiden valmistajien punia. Erikoisin tuttavuus on minulle ollut on ollut Maybellinen Dream Touch Blush-voidepuna sävyssä 02, joka on vähän turhan haaleaa ainakin minun makuuni. Jos kerta punaa poskille laittaa, niin kai sen johonkin pitäisi näkyäkin? Muuten puna levittyy sormin ihan kivasti.
L'Orealin Le Blush on houkutellut minua koko ajan, ihan pakkauksen vuoksi. Se on mukavan kompaktin oloinen ja sisältää myös peilin sekä pienen siveltimen. Väri on kohtalaisen tumma 235 aprikoosi. Ongelmaksi tämän kanssa muodostui tuotteen saaminen purkista kasvoille, koska puna on jotenkin niin kovaa, että se ei siveltimeen irtoa oikein millään. Sormiin oli turvauduttava tämänkin kanssa.
Poskipunan tarpeellisuus meikissä konkretisoitui minulle yllättäen eräänä aamuna. Olen testaillut viime aikoina Lily Lolon meikkipohjia ja niillä saa ihon varsin tasaisen sävyiseksi. Koska olen tälläinen kalkkilaivan kapteeni, on se sävy kylläkin vähän turhan väritön. Onneksi on poskipuna. Olin meikkipohjan ja poskipunan levitellyt kasvoilleni jo aiemmin ja sitten satuin vilkaisemaan peiliin uudestaan. Olin oikeasti kaatua selälleni, aivan järjetön hehku! Kalpea aave oli vihdoin herännyt henkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti