lauantai 30. elokuuta 2014

Sitä arvontaa!

Koska kukaan teistä ei suoraan sanonut, että olette ihan kyllästyneitä tähän tavaroiden jakeluun, niin laitetaan sitten arvontaa kehiin. Olen valehtelematta jo huhtikuusta asti pohtinut, mitä arvontapalkintoja blogin yksivuotissynttäreiden kunniaksi hankkisin, mutta lopulta ostokset menivät vähän siihen, että haalin vaan kasaan kaikkea kivaa. Lopputulos on siis sopiva sekamelska omia suosikkeja, "kun halvalla saa" omia suosikkeja + muutama mielenkiinnon pohjalta hankittu ostos.

Setti on tämän näköinen:


Kyllähän näillä jo aika hyvän meikin saa aikaiseksi ja ihonhoidostakin tulee huolehdittua.


Mietin arvontapalkintoja osittain myös siltä pohjalta, että minkälaisia tuotteita olen täällä blogissa yleensä väläytellyt. Lumenen lisäksi hankin siis luomiväripalettejakin ihan kaksin kappalein. Kuvissa ovat minun kappaleeni kyseisistä paleteista. Palkintoon kuuluu siis

  • Sleek Arabian Nights, Smoke & Shadows-uutuuspaletti. Swatcheja löytyy mm. Eikolta
  • e.l.f.in Studio 32 Piece Eyeshadow Palette hieman kirkkaampien värien ystäville


Luomivärit luonnollisesti kaipaavat myös pohjustajaa ja huulet sekä kynnet myös jotain väriä, joten valikoin mukaan:

  • Benecos Natural Lipglossin sävyssä Rose. Sävy on swatcheissa tuo oikeanpuoleinen (tein sen jälleen omalla huulikiillollani)
  • Lumenen Miracle Lip Sorbet sävyssä 19 Aurinko valaisee, kevään uutuussävyjä. Swatcheissa vasemmanpuoleinen
  • Pohjustajaksi e.l.f.in Eyelid Primer sävyssä Sheer. Tätähän testailin kesäkuussa ja totesin hyväksi vaihtoehdoksi UDPP:lle.
  • Make Up Storen kynsilakka sävyssä Kerstin.


Ihonhoitopuolella on sitten yksi kaikkien aikojen käsirasvasuosikkini ja muutama kiinnostava muu löytö:

  • Frantsilan Luontoäidin 11 yrtin käsivoiteesta en enää luovu, joten pääsette tekin tutustumaan kyseiseen tuotteeseen
  • Renin normaalille iholle tarkoitettu tutustumissetti sisältää testerikoot tuotteista Rosa Centifolia Cleansing Gel, Glycolactic Radiance Renewal Mask, Vita-Mineral Day Cream ja Frankincense Revitalising Night Cream
  • Skin Blossomin Nourishing Face Moisturiser on tarkoitettu öljyiselle, normaalille ja herkälle iholle

Kaikki yhdeksän palkintoa siis voivat olla sinun! Ohjeet ovat vanhat tutut:

Arvonta on tarkoitettu blogin lukijoille. Ilmoittautua voi vastaamalla tähän postaukseen. Kertokaa viestissä

1) Millä menetelmällä tahi ohjelmalla blogia seuraat? Google-käyttäjäraati, Blogilista, Bloglovin, s-posti, pikkulintujen tietotoimisto tai kenties jokin muu menetelmä, jota en ole osannut ottaa huomioon
2) Mistä sinut saa kiinni? S-postiosoite tai oman blogin osoite
3) Vapaaehtoisesti voit vielä kertoa, millaisia blogikirjoituksia tykkäät kosmetiikkablogeista lukea tai millaisia kirjoituksia sinusta on itse mukava omaan blogiisi kirjoittaa. Itse tykkään uutuuspostauksista ja luomivärien esittelyistä (ylläri) Yritän tässä omassa blogissani tosin vähän hillitä tätä luomiväripuolta, koska muuten täällä ei kohta mistään muusta puhuttaisikaan.

Arvonta suoritetaan jälleen virallisen valvoja-blogikoira Nasun tiukan katseen alla kahden viikon päästä lauantaina 13.9.14 klo 19 jälkeen.

Osallistumisaika on siis normaalia pidempi, jotta ehtii kaikki mukaan.

maanantai 25. elokuuta 2014

Se on kuulkaas blogisynttärit nyt!

Ihan ensiksi haluan kiittää vilkkaasta kommentoinnista, jota edellinen postaus aiheutti. Kommenttinne antoivat paljon ajattelemisen aihetta!

Sitten itse asiaan. Vuosi sitten tällä päivämäärällä Kaikki punaisen sävyt näki ensimmäisen kerran päivänvalon! Blogin aloitus liittyi juuri heränneeseen kosmetiikkainnostukseeni. Olin juuri tutustunut muihin kosmetiikkablogeihin ja halusin perustaa myös oman, koska mikäs sen mukavampaa kuin keskustella muiden kanssa yhteisestä kiinnostuksen kohteesta.


Ennen blogin perustamista mietin tosin, että olenkohan nyt jotenkin pinnallinen ihminen, kun jostain meikeistä innostun niin paljon, että alan siitä huutelemaan pitkin maalimoita. Minkäs sille kuitenkaan voi, kun tämä värien kanssa leikkiminen on vain niin hauskaa! Parhaaksi aamuhetkekseni on muodostunut se, kun saa valita päivän luomiväripaletin. Ehkä sitten olen pinnallinen, mutta lieneekö sillä niin väliä mitä muut ajattelevat.


Blogin alkuajat olivat aika ihonhoitopainotteiset. Jo ekassa postauksessa tuskailin sitä, etten tiennyt millainen kosteusvoide minulle sopii, enkä lupaillut "päivän meikki"-postauksia surkeiden meikkaustaitojeni vuoksi ihan lähiaikoina.

Alkuhuumassa yritin puolipakolla käyttää pois jo parhaat päivänsä nähneitä Lumenen voiteita. No huonostihan siinä kävi, iho reagoi, ja sitä sitten paranneltiin milloin milläkin useamman kuukauden. Syyskuussa myös ihastuin Frantsilan käsivoiteeseen ja löysin kaksoispuhdistuksen.

Lokakuussa sitten olinkin jo hermostua olemattomiin meikkaustaitoihini. Nimesin asiaa tilittävän blogipostauksen osaksi yksi, koska olin aivan varma, että tiedossa on monipolvinen jatkokertomus. Epäilin, että harjoittelu saattaisi asiassa auttaa ja yllättäen juuri niin se oli.


Marraskuussa kerroin omasta suhteestani Yves Rocheriin ja joulukuussa olin valmis heittämään Diorin viisikolla vesilintua. Tammikuussa luomivärihulluus alkoi nostaa päätään ja aloitin käsivoidehaasteen, joka, köh, nytkähdellen etenee edelleen. Helmikuussa oli blogin toistaiseksi hiljaisin kuukausi, mutta askartelin itselleni meikkipaletteja, kun Lumenen uusi luomivärinelikko ei selvinnyt hengissä tämän huushollin iskutestistä eli pudotuksesta reilun metrin korkeudelta maahan.

Maaliskuu oli selkeästi tuoksujen aikaa. Ensin käytiin läpi kirsikoita, sitten skandaalinkäryistä luomiväripalettia ja lopulta minut lannisti kalavoide. Huhtikuussa palasin Berliinin-reissulta matkalaukku täynnä kosmetiikkaa. Toukokuussa testailin sekä voidemaista poskipunaa silmämeikin pohjustajana (huonoin tuloksin) että Seppälän kosmetiikkaa. Järkytyin myös eläinkokeista, mutta siitä kerroin vasta myöhemmin.

Kesäkuussa esittelin jälleen kasan kosmetiikkaa, e.l.f.iä tällä kertaa. Mittaa toisistaan ottivat Real Techniquesin ja Ecotoolsin sivellinsetit. Heinäkuussa yritin tosissani viritellä päivän silmä-postauksia, mutta kamera valitettavasti laimensi tuloksen pliisuksi.

Voi muistoja! :) Täytyy sanoa, että hauskaa on ollut ja oma kosmetiikkakehitys todellakin näkyy kun blogia lukee vähän taaksepäin. Synttäriarvontakin on ollut suunnitteilla, tarjolla voisi olla vaikka tämmöistä settiä:


Mutta emmätiiä. Arvontoja on ollut tässä blogissa nyt vähän väliä. Kiinnostaakohan teitä enää? ;)

Kaikkein hämmentävintä ja ilahduttavinta on ollut se, että blogilla on näinkin monta lukijaa. Kiitos siis teille kaikille! Tästä on hyvä jatkaa taas uuteen blogivuoteen!


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Muilta kopioitu kosmetiikka, ostaako vai ei?

Urban Decayn Naked-villityksen myötä tuntuu siltä, että kaikilla halpismerkeillä on nykyään oma versionsa neutraalisävyisestä luomiväripaletista. Meno tuntuu olevan väliin aika villiä ja (semi-)selektiivisten merkkien tuotteista "inspiroidutaan" yhdessä jos toisessakin suunnassa enemmän tai vähemmän näkyvästi.


Muutamia tällaisia kopiotuotteita on minullekin ajautunut, mutta olen miettinyt paljon myös näiden tuotteiden etiikkaa. Kukaan ei varmasti voi omistaa oikeuksia ideaan ympätä tusinaa neutraalia luomiväriä yhteen palettiin, mutta missä menee raja? Kuinka samanlainen tuote voi olla, jotta sen tekeminen ei olekaan enää niin ok?


Varsinkin ruotsalainen Viva la Diva tuntuu jatkuvasti keikkuvan sillä rajalla, että mikä on sallittua ja mikä ei. Nudie-sarja alkaa nimeltään ja ulkoasultaan olla jo niin lähellä UD:n Nakedia, että luulisi, että joku niistä jo älähtäisi. Voi tosin olla, että UD ei Viva la Divasta ole kuullutkaan tai sitten siellä on kopioiden suhteen jo nostettu kädet pystyyn.

Viimeisin lisä Viva la Divan inspiraatiomeikkeihin on Sunblush-setti, joka on ainakin tuotteen ulkonäön osalta käytännössä identtinen Naked Flushed-palettien kanssa.


Olen useasti miettinyt, että onko näin selkeä kopioiminen oikeasti laillista? Tekijänoikeushan ei tämäntyyppisiä tuotteita käsittääkseni juurikaan suojaa. Mallisuoja onkin sitten toinen juttu. Se suojaa (ainakin EU:ssa) mm. tuotteen ulkomuotoa, käytettyjä kirjasimia, koristelua ja väritystä. Se täytyy erikseen hakea, mutta isot firmat hakenevat tuotteilleen mallisuojan automaattisesti.


Palaammekin oikeastaan takaisin siihen kuuluisaan kuluttajan vastuuseen. Kun näin selkeästi jonkin toisen merkin tuotteiden suosiota käytetään hyväksi, niin onko lopulta kuluttajan asia kääntää tuotteille selkänsä ja hankkia vain sitä aitoa ja alkuperäistä? Kopioinnin kohteena on tällä kertaa iso firma, jonka asiakaskunta on todennäköisesti eri, kuin halvempia tuotteita valmistavan Viva la Divan. Olisiko asialla enemmän väliä, jos kopioitaisiin jonkun pikkufirman hyvää ideaa? Saako kopioinnin kohteena olevan firman koko tähän edes vaikuttaa vai pitäisikö asian olla puhtaasti periaatteellinen?


Kuten kuvasta näkyy, itse olen heikko ihminen ja olen näihin selkeisiin tuotekopioihin sortunut useammankin kerran, mutta asia silti vaivaa. Esim. Viva la Divan Nudie-kokoelma ei takuulla olisi niin suosittu kuin se on ilman esikuvaansa. Toisaalta Viva la Divan kaltaiset firmat tuovat tuotteet, joilla on hyvä idea, useampien saataville. Eihän se nimittäin niinkään voi olla, että nyt kun UD keksi Naked-konseptin, niin kukaan muu ei saa neutraaleja luomiväripaletteja enää koskaan valmistaa.

Onko teillä kopioiden suhteen jonkinlainen kipuraja? Mikä on jo niin selkeää kopiointia, että ette tuotetta ostaisi ihan periaatteesta? Itse vielä omaa rajaani tässä etsiskelen. Selkeitä piraattituotteita en ikinä ostaisi, mutta se onkin sitten jo vähän toinen juttu.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Haluaisitteko huulirasvanne kahvilla vai teellä?

Naturisimon kesäpaketissa tuli mukana Hurraw!-merkkinen huulirasva, josta aurinkovoidekatsauksessa taannoin kirjoitinkin. Huulivoide oli sen verran ihanan tuoksuinen ja vaikutti muutenkin kohtuullisen pätevältä, jotta merkkiin oli pakko tutustua lähemminkin.


Hurraw! on amerikkalainen yhtiö, joka valmistaa vegaanisia ja luomutuotantoon pohjautuvia huulirasvoja. Makuvaihtoehtoja merkin kotisivuilta löytyy tällä hetkellä näköjään 22 ja mukana on sellaisiakin erikoisuuksia kuin Earl Grey ja vihreä tee.

Juuri Earl Grey aiheutti minussa sen verran kiinnostusta ja ihmetystä, että pakkohan sitä oli koittaa. My Purella oli (ja on näköjään vieläkin) juuri sopivasti tarjous menossa, joten tilasin itselleni muutaman huulirasvan kokeiluun. Teen lisäksi valikoin kahvin, kookoksen ja lakritsinmakuisen huulirasvan kokeiltavaksi.


Näistä on kyllä pakko sanoa, että maut ovat juuri tasan sitä, mitä purkin kyljessä lukee! Varsinkin lakritsi on lähes syötävän herkullinen ja kahvikin aika ihanaa (vaikka en kahvia muuten edes juo...)

Kookoksessa on sen sijaan vähän sellainen puumainen sivumaku, mutta se saattaa kookokseen kuulua muutenkin. Earl Greytä käyttäessä tekee tosissaan mieli mennä laittamaan vedenkeitin päälle, on se maku vaan niin lähellä esikuvaansa. Se on sitten eri juttu, viitsiikö bergamotintuoksuista huulirasvaa käyttää koko aikaa... Maku on nimittäin yllättävän makea.

Earl Greyn INCI

Kosteutustehot huulirasvoilla ovat ihan kohtuulliset. Toki pysyvyys ei taaskaan ole ihan vaseliinipohjaisten tuotteiden luokkaa, mutta ovat nämä muuten aika ihania. Koostumus putkilossa pysyy hyvänä ja kiinteänä myös hellekelillä, joten näitä voinee kuljetella aika huoletta myös mukana.

Taisin juuri löytää uudet suosikkihuulirasvani! Nyt voisi vielä kokeilla limeä ja appelsiinia ja kirsikkaa ja minttua ja ja ja...

Mikä on teidän suosikkimakunne huulirasvoissa/muissa huulituotteissa? Onko joku maku, jota ylipäätään haluaisitte huulirasvassa ehdottomasti kokeilla?

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Loppuneet heinäkuu 2014

Heinäkuussa loppuneita purkkeja oli onneksi paljon enemmän kuin kesäkuussa. Toistaiseksi ennätykseni taitaa olla 12 purkkia, mutta nyt pääsin kolmeentoista. Tosin täytyy myöntää, että yksi näistä on sellainen, jonka muuten vaan heitän pois.


Aika kiva saldo, vaikka joukossa on muutama testerikokokin.


Huulivoiteita käytin loppuun peräti kolme! Burt's Beesin huulikiilto tuli vuosi sitten Livboxin mukana, mutta sen korkki on jo hajalla ja vuoden kassin pohjalla pyörittyään en oikein osaa käyttää tätä enää ilman pientä ällötystä. Purtilo saa siis mennä roskiin. Muuten tuote oli ihan kiva.

Huulivoiteista käytin loppuun jälleen yhden Labellon Camomile & Calendula-voiteen. Tämä on ihan suosikkini, eikä vieläkään jemmojeni viimeinen.

Neutrogenan Lipcare-huulivoide oli ihan hyvää peruskamaa. Maku on miellyttävän neutraali.

Frantsilan Luontoäidin hoitava huulivoide ei ehkä kulunut loppuun ihan viimeistä tippaa myöden, mutta puteli ehti olla jo vuoden auki, joten totesin, että se on aika vaihtaa uuteen. Ihana aniksentuoksu tästä on hävinnyt jo aikapäiviä sitten. Loppua kohden voiteesta alkoi yhä enemmän öljy jakautua pois, joten se ei ollut niin mukavaa edes käyttää. Kosteutustehot eivät välttämättä voiteessa olleet ihan huippuluokkaa, mutta aamukäytössä se ajoi asiansa ihan mallikkaasti. Olen huulivoiteesta kirjoittanut jo viime vuoden syyskuussa.


Favoran seerumikin loppui laiskalla käytöllä viimein. Se oli ihan kiva, joskin vähän tylsä. Kirjoitin seerumista enemmän huhtikuussa.

Mario Badescun tuotteet taisin saada BeautyBay-tilauksen kylkiäisenä joskus talvella. Sain sekä Enzyme Cleansing Gelin että Glycolic Acid Tonerin ja tykkäsin molemmista. En tiedä oliko sattumaa vai näiden tuotteiden ansiota, mutta ihoni oli näitä käyttäessä todella hyvässä kunnossa. Mario Badescun tuotteet eivät ole myöskään hinnalla pilattuja ja niitä saa ostettua ainakin BeautyBaystä. Voisin ostaa näitä lisääkin, mutta ensin täytyisi vaivautua selvittämään merkin kanta eläinkokeisiin.


Dermosilin Cleansing Mousse saattaa olla vanhin käytössäni oleva kosmetiikkatuote, joten se sai jo loppuakin. Tuotteelle luvataan onneksi pitkää säilyvyysaikaa, koska korkkasin tämän joskus viime vuoden huhtikuussa. Pesin silloin yhdellä pesukerralla (!) tällä pois myös meikit (!!), joka tosin siihen aikaan koostui ripsiväristä ja mineraalimeikkipuuterista. Ihan kohtuullisesti lähti. Nyt taas tuntuu siltä, että tämän tehot eivät oikein tunnu riittävän edes aamuisin kasvojen pesuun. Vaahto on aika höttöistä ja tulos on hyvin hellävarainen. Pesuvaahto ei siis ainakaan liikaa kuivata ihoa.

Lumenen Sensitive Touch-silmämeikinpoistoaine oli minulla vesiliukoiselle meikille tarkoitettuna versiona. Moni on kehunut ainakin meikinpoistoaineen vedenkestävälle meikille tarkoitettua versiota ja todellakin toivon, että se on huomattavasti parempaa kuin tämä. Minulta meinasi nimittäin mennä meikinpoistoaineen kanssa hermot ja jos sitä vähän "vahingossa" väliin viemäriin kaatuikin, niin loppuipahan nopeammin. Meikinpoistoaine lupaa olla hellävarainen, mutta ainakin minun silmissäni se kirveli kuin viimeistä päivää. Tätä en siis suosittelisi herkkäsilmäisille missään nimessä. Aine oli myös jotenkin tosi liukasta ja tuntui vain levittävän silmämeikin pitkin naamaa. Täytyy tosin sanoa, että nykyisen silmämeikinpoistoaineen kanssa on tullut jopa tätä ikävä, koska se on, jos mahdollista, vieläkin hirveämpää tavaraa.


Acon Golden Delicious-vartalovoide oli joulun ostos. Se tekee mitä lupaa, eli tuoksuu vaniljalta ja omenalta. Vartalovoiteena Golden Delicious oli aika lirua, ei siis sovellu ihan kuivaihoisimmille.

Yves Rocherin suihkugeelit ja minä emme sen sijaan tule jostain syystä yhtään toimeen, koska tämä oli jo varmaankin kolmas käyttämäni suihkugeeli ja en ole tykännyt yhdestäkään. Jardins du Monde-sarjaan kuuluva tiarekukalta tuoksuva geeli oli ihmeen makeaa, eikä yhtään hyvällä tavalla. Geeli oli hyvin oudon tuoksuista ja minusta muistutti eniten makean lämmintä kissanpissaa... Jokseenkin hirveää, mutta hampaat irvessä käytin loppuun ja ei, tuoksuun ei tottunut missään vaiheessa.

Sellainen kuukausi tällä kertaa. Mitenkäs teillä on mennyt loppuneiden tuotteiden kanssa?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...