Kesähaaste

Henna haastoi minut vastaamaan alunperin YouTubesta peräisin olevaan Summer Lovin'-haasteeseen. Minusta tämä tuo blogiin mukavaa vaihtelua, varsinkin kun minusta itsestäni tuntuu, että täällä blogissa ei ole juuri viime aikoina muuta ollut kuin pelkkiä luomiväripaletteja. Koko luomiväriaddiktoitunut totuus ei edes näy blogissa koko laajuudessaan, koska olen yrittänyt hillitä itseäni ja kirjoittaa väliin jostain muustakin kuin luomiväreistä :D (Obsessed much?)

1. Rakastamasi kesähuulipuna?
(Summer lipstick you're loving?)

Mitään yhtä yksittäistä ei ole, mutta olen tänä kesänä ollut erityisen ihastunut oranssinsävyisiin huulipuniin. Käytännössä olen kuitenkin viime viikot etupäässä käyttänyt Lumenen huulikiiltokyniä, koska niissä on paljon hyviä sävyjä ja ne ovat niin helppoja.

2. Rakastamasi kesäkynsilakka?
(Summer nail polish you're loving?)

Saa nähdä, jaksanko lakata lomalla kynteni edes sen kerran. Eli suosikkia ei tosiaan ole. Jos saisi ihan vapaasti valita, että minkävärisen kynsilakan näin kesäksi ottaisi, niin taitaisin valita... öö... jonkun sellaisen oranssinkeltaisen hologrammilakan. Joo! En tiedä, onko sellaisia edes olemassa.

3. Rakastamasi tämän kesän bikinit?
(Bikini you're loving this summer?)

Ehhehehhehhee, minua ei tasan kukaan, toistan kukaan, halua nähdä bikineissä. En ole eläissäni omistanut yksiäkään. Siirrytään suosiolla seuraavaan kysymykseen.

4. Suosikkijuomasi kesällä?
(Favourite summer Frappuccino from Starbucks?)

Alkuperäisen kysymyksen Starbucksiin olen päässyt näköetäisyydelle, mutta en ole kyseinen lafkan asiakkaana vielä kunnostautunut (+ en juo kahvia). Paras kesäjuoma on ehdottomasti iso, huurteinen, jääkylmä... persikkajäätee! Nam! Sitä tartteekin muuten ostaa.

Sitä jääteetä ei tosiaan ollut, joten saatte tyytyä kuvaan Pepsi Maxista Cokis-lasissa. Ihme kun eivät hylji toisiaan...

5. Suosikki-itseruskettava?
(Favourite fake tan?)

Rusketus, mitä se on?

6. Lempparikesäbiisi?
(Favourite summer song?)

En voi taaskaan sanoa, että olisi lemppareita, mutta ne jotka soivat päässä (niin hyvässä kuin pahassa, enimmäkseen pahassa) ovat Sommaren är kort ja sitten tietenkin legendaarinen, unohtumattomasti sanoitettu Hasse och Het Potatisin Sommaren är här (jeejee!). Kyseinen kappale on lähtöisin vieläkin legendaarisemmasta ruotsin oppikirjasta nimeltään Nya Vindar. Voi, Nya Vindaria ei voi unohtaa! Vilken nostalgi!

7. Lempikesäasusteesi?
(Favourite summer accessory?)

Korkkarit.

Niin, ei tämän blogin nimi turhaan ole Kaikki punaisen sävyt...

8. Suosikkikesätuoksu/-hajuvesi?
(Favourite summer fragrance/perfume?)

Se oli Escadan Taj Sunset, mutta nyt kun kehitin itselleni tämän eläinkoeongelman, niin en oikein tiedä, mitä noiden hajuvesien kanssa pitäisi tehdä...

9. Rakastamasi kesäkirja?
(Summer book you're loving?)

Yksittäistä ei löydy, mutta kesällä tekee muuten mieli lukea jotain kevyempää, dekkareita, huumoripitoisia kirjoja ja muuta vähän hömpähtävämpää.

10. Minkä tekemistä odotat innolla tänä kesänä?
(What are you most excited to do this summer?)

Perinteinen kesäretkeni on pienimuotoinen road trip, jossa käyn ensin Iittalassa katsastamassa lasitehtaan alueen. Siitä jatkan Hämeenlinnaan, jossa käyn ainakin Wetterhoffilla. Kotiin palaan Pälkäneen Laitikkalan kautta, josta löytyy kaikenlaista ihanaa lähiruokaa ja muita tuotteita. Tätä sitten varioidaan vuodesta toiseen. Vielä en ole kyllästynyt. Tänä vuonna tosin olen miettinyt, että jos piipahtaisi Hämeenkyrössä Frantsilassa.

Ei sentään Frantsila, vaan mummun takapiha

Haastan kaikki vastaamaan haasteeseen, joita vähänkin tämä kiinnostaa. Muidenkin kesälemppareita olisi mukava lukea!

Ainiin, vielä ehtii osallistua arvontaan!

Yllättävän hyvä silmämeikinpoistoaine

... eli minä ja Rocherin Yves.

Seuraava tuotesuosittelu on tuskin mikään uutinen niille, jotka ovat kosmetiikkablogeja jo pidempään kolunneet. Tämä tuote on tainnut esiintyä jo useammassakin blogissa. Minulle on kuitenkin yllätys, että Yves Rocherilta tulee jotain näinkin toimivaa. Miksi asia on näin, siitä tuonnempana.

Olen nyt parisen kuukautta käyttänyt lähes päivittäin Yves Rocherin Purbleuet Express-silmämeikinpoistoainetta ja olen tykännyt. Aine on riittoisaa eikä jätä rasvaista tunnetta iholle. Tämän avulla voi hyvin pyyhkiä epäonnistuneet silmämeikintekeleet pois ja aloittaa samantien alusta. Meikinpoistoaine ei ole myöskään ärsyttänyt silmiäni, vaikka ne väliin tuntuvat ottavan nokkiinsa vähän kaikesta. Kaiken lisäksi tämä on yksi edullisimmista meikinpoistoaineista, joihin olen törmännyt. Yves Rocherin sivuilla hinta näyttäisi olevan tällä hetkellä 5 euroa. Näitä sai myös hiljattain ihan ilmaiseksi kaupan päälle. Mitään käytännön eroa en ole tämän ja taannoisen Helena Rubinsteinin meikinpoistoaineen välillä havainnut.

Myönnän sen, että syy suureen hämmästykseeni tämän toimivuudesta on ihan puhtaasti ennakkoluuloissa. Oikeastaan voisi paremminkin sanoa, että Yves Rocheriin liittyvissä mielikuvissa. Minulle nimittäin Yves Rocher on ihan viime kuukausiin asti edustanut aina jotain sellaista, mikä kuuluu lähtemättömästi nimenomaan teinivuosiin. Siihen elämänvaiheeseen, jossa määrä ehkä korvasi aika pitkälle laadun ja mitä halvemmalla jotain sai, sen parempi.

Myös ensimmäiset kosmetiikkamuistoni ovat hyvin Yves Rocher painotteisia: äidin Clea-parfyymipullo, joka tuoksui enemmän alkoholille kuin millekään muulle. Muutama suihkaus liikaa Karhunvatukka-hajuvettä ja kaverini ihmetteli lukion rappusissa, että mikä täällä oikein haisee. Minä. Shoppailureissut kavereiden kanssa, kun notkuttiin Yves Rocherin putiikissa ja ihasteltiin kaikkia purkkeja ja puteleita, samalla kun harmiteltiin sitä, että oltiin liian nuoria ryppyvoiteille. Ne kun olivat niin tyylikkään näköisiä. Ja ne kaupanpäälliset! Oliko mikään jännittävämpää kuin saada jotain ihan ilmaiseksi?

Lieneekö siis oikeasti ihme, että pyyhin koko Yves Rocherin pois muististani niin tehokkaasti yli kymmeneksi vuodeksi, että sen olemassaolo tuli minulle todella suurena ahaa-elämyksenä tänä syksynä. Mielikuvien muuttamisessa on tosissaan ollut tekemistä. Laivan kääntäminen "halpa, sekunda, epäluotettava"-ajatuksista pätevään ja toimivaan ei tapahdu ihan hetkessä. Asiaa ei kovasti edistä myöskään firman markkinointistrategiat. Luotettavuutta ei kovin paljoa lisää se, että tuotteet tuntuvat olevan jatkuvassa alennusmyynnissä ja kaupanpäälliseksi saa milloin mitäkin täysin kosmetiikkaan liittymätöntä "Made in China"-kamaa. Yves Rocher on myös yksi niistä harvoista isoista kosmetiikkamerkeistä, jotka eivät ole antaneet Paula Begounin arvioida omia tuotteitaan.

Rocher tuntuu kuitenkin panostavan tuotteisiinsa ihan yhtä paljon kuin mikä tahansa muu kosmetiikkamerkki. Halpa ei välttämättä tarkoita huonoa ja olen jo huomannut, että myös Yvesin tuotteista löytyy muutama varsinainen helmi, joita on jatkossakin ilo käyttää.

Jossain Yves Rocher on siis markkinoinnillaan onnistunut. En voi oikeasti sanoa, että minulla olisi mihinkään muuhun kosmetiikkamerkkiin samanlainen ja niin pitkäkestoinen suhde kuin Yves Rocheriin tai mihinkään muuhun kosmetiikkamerkkiin (edes Lumeneen) liittyisi samanlaisia muistoja kuin Yvesiin liittyy. Yves Rocher onkin tainnut vaikuttaa varsin lähtemättömästi ainakin omaan sukupolveeni, koska siskollani oli hyvin samanlaisia mielikuvia ja muistoja kuin minullakin. Minusta tämä kaikki on hyvin kiehtovaa.

Millainen suhde sinulla on Yves Rocheriin? Muisteletko lämmöllä ensimmäisiä ostoksiasi? Onko kaupanpäälliset vielä tallessa?

Meikkinoviisin tuskailut, osa 1

Pakkohan se oli saada, kun kaikilla muillakin on. Nimittäin Isadoran hyväpigmenttinen, paljonkehuttu Highlands-luomiväripaletti.

Onhan tämä ihan kiva joo. Nyt on sitten jäljellä enää se pieni ongelma, että mitä hittoa minä tällä teen?? Olen nimittäin silmämeikin teossa aivan umpisurkea. En nyt tarkoita sellaista "vau onpa hieno meikki, en ikinä itse osaisi, mutta käypä katsomassa taideteoksia blogistani"-surkeutta vaan paremminkin sellaista "13-vuotiaat teinit ja koulutetut apinatkin osaavat tämän paremmin kuin minä"-umpisurkeutta.

Olen kyllä harjoitellut. Se menee yleensä näin:

Katson jonkun alkajille suunnatun ja helpoksi sanotun silmämeikkivideon netistä, jossa tekijä vähän sutaisee väriä tänne ja suttaa puolihuolimattomasti sinne ja simsalabim, aivan upea silmämeikki! Helpolta näyttää, kyllähän minäkin tämän osaan!

Siirryn kylppärin peilin ääreen, jossa kieltämättä on aika pimeää, mutta Suomen syksyssä ei oikein muutakaan voi. Kaivan esiin hyväksi luullut siveltimeni ja parhaat luomivärini, joita on myös kehuttu ja joilla ei vain voi epäonnistua.

Aloitan. Ensimmäisen värin laitto liikkuvalle luomelle onnistuu ihan ok. Vähän yläreuna näyttää epätasaiselta, mutta no worries, siihenhän tulee se upea banaanivarjostus päälle. Jatkan seuraavalla värillä. "Kauhean haalean oloista tämä tummanruskea. Kyllä tämä videolla paljon syvemmältä näytti." No, se on mitä on. Siirryn banaanivarjostukseen, joka videolla tehtiin vain suurinpiirtein hankaamalla sivellintä edestakaisin luomivaossa vähän aikaa ja avot, hyvältä näytti. "Ei, ei, ei, kuinka tämä näin leviää!" Väriä on kulmakarvoissa, silmän alla, poskella ja ohimolla, sormissa, lavuaarissa, pesukoneessa... "Kuinka helv... helluntaissa tässä taas näin kävi! Kaiken tein niin kuin videossakin. Aivan järkyttävä sotku!" No jos häivytys auttaisi... Not.

Lopputulos: molemmat silmät ovat erinäköiset. Toinen näyttää siltä kuin olisin saanut turpiini. Toinen siltä, kuin olisin juuri ilmoittamassa itseäni seuraaviin drag queen-kisoihin. En edes ala kertoa rajausten vetämisestä.

Olen muutamaan kertaan toki onnistunutkin silmämeikin teossa edes siinä määrin, että olen kehdannut silmineni jopa koiran ulkoiluttaa (huom. ei siis varsinaisesti tarkoita ihmisten ilmoille menemistä)

Olenkin tehnyt kokeiluideni seurauksena seuraavanlaiset johtopäätökset:

1) Aivoistani puuttuu kokonaan se osa, jolla silmämeikkejä yleensä tehdään
2) Jos olisin aloittanut meikkausharjoitukset reilut 15 vuotta sitten kuten kaikki muut järkevät ihmiset, ei tarvitsisi nyt itkeä kun ei onnistu
3) Tarvitsen Eye Shadow for Dummier than Dummies-videoita. Miksi näitä ei ole jo tehty? Opetuksen voisi aloittaa esim. siitä, mitenpäin siveltimiä pidetään kädessä. Kokeneemmalle meikkaajalle tyhminkään tai itsestäänselvin vinkkikään ei olisi kohdeyleisön aliarvioimista vaan loistava apu, jota meikkipalettien ääressä lämmöllä muisteltaisiin vielä vuosienkin jälkeen.

Tiedetään, harjoitus tekee mestarin. Muttakun haluaa osata nyt! Jos se taito jotenkin osmoosilla siirtyisi siitä Isadoran paletista hyppysiini kun se nyt on hankittukin. Jään toiveikkaana odottamaan.

Lähtökohdat

Olen hurahtanut kosmetiikkaan. Kauan se kyllä kestikin, sillä pääsin varmaan parinkympin puoliväliin saakka niin, ettei meikki + purkkiarsenaliiniini kuulunut kuin ripsiväri, puuteri ja puhdistusmaito. Ai kosteusvoide. Mikä se on?

Lieneekö sitten kolmenkympin kriisi tai uhkaavat rypyt, koska ihonhoito on hiljalleen alkanut kiinnostaa. Kaupathan ovat täynnä vaikka mitä ihanuuksia, mutta miten löytää sieltä ne sopivimmat tuotteet? Varsinkin kun tilanne on edelleen se, etten oikeasti tiedä, mikä minulle ylipäätään edes voisi sopia. Myös alan ammattilaiset, siis kosmetologit ja kosmetiikkamyyjät, eivät ole vielä päässeet sopuun siitä, onko minulla kuiva vai sekaiho. Tilanne taitaa toistaiseksi olla mielipiteiden suhteen 2-2. Yritä siinä sitten jotenkin pärjätä. Ei siis varmaan auta muu kuin ryhtyä kokeilemaan, jonkinlaisia suuntaviivoja kun onneksi saa vaikka muita kosmetiikkablogeja lukemalla.

Päätin myös perustaa oman blogin, vaikka vastaavia ja paljon taitavammin tehtyjä on varmasti koko netti pullollaan. Kirjoittaminen ja asioiden ylös laittaminen on silti minulle tärkeää, joten pidän tätä blogia lähinnä omaksi ilokseni. On myös mielenkiintoista seurata, minkälaisen määrän erilaisia kemikaaleja sitä päivän mittaan tuleekaan iholle ajettua. Sanat INCI ja luonnonkosmetiikka ovat tämän seurauksena alkaneet yllättäen kiinnostaa aika lailla.

Mitään "päivän meikki" postauksia on myös turhaa ihan hetkeen odottaa. Varsinkin silmämeikkiluomukseni näyttävät tällä hetkellä siltä, ettei niillä kehtaa edes ulos mennä, saatikka blogiin laittaa. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin. Ehkä joku päivä ne silmärajaukset oikeasti saa laitettua suoraan...

Silmämeikin sijaan voikin sitten keskittyä vaikka huuliin. Huulikiilto kun osuu jotenkin paljon helpommin kohteeseensa ja pieni käden tärinä on nopeasti korjattavissa. Onneksi sillä saralla ei ole puutetta vaihtoehdoista. Huulikiiltokokoelmani toimi inspiraationa myös blogin nimeä miettiessä.