sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kiilto kuriin?

Täydellisen päivävoiteen etsintä jatkuu. Olen aika monesta voiteesta onnistunut saamaan itselleni vain näppyjä, joten päätin kokeilla vaihteeksi ongelmaiholle tarkoitettuja tuotteita ja silmiini osui Natural Code-sarjan Glow Without Shine-kosteusvoide. Samalta hyllyltä nappasin mukaani vielä Clear It Up-geeliputsarin, koska olen pitänyt Lumenen putsareista muutenkin.


Natural Code-sarjan kohderyhmänähän on lähinnä (varhais-)nuoret. Sarjassa on kuitenkin paljon hyviä tuotteita, joten ne sopivat hyvin tälläiselle päälle kolmikymppisellekin. Nyt esiteltävät tuotteet lupaavat säännöllisessä käytössä jättää ihon mattapintaiseksi, vähentää rasvoittumista, talintuotantoa ja epäpuhtauksia. Kosteusvoiteella pitäisi iho saada myös tasaisemman väriseksi. Geeliputsarin tehoa voi vielä lisätä settiin kuuluvalla kasvovedellä, joka minulla myös on, mutta jota en kaksoispuhdistuksen vuoksi ole niin paljoa käyttänyt. INCIstä löytyy molemmista mm. salisyylihappoa, tosin en tiedä millä pitoisuudella.


Glow Without Shine-kosteusvoidetta lähdin käyttämään varovasti, koska Lumenen aiemmista kosteusvoiteista minulla ei ole ollut kuin huonoja kokemuksia. Ensimmäiset käyttökokemukset olivat kuitenkin miellyttäviä. Minua miellytti etenkin voiteen pakkaus, tuubi kun on paljon hygieenisempi kuin purkki. Voide tuntuu kevyeltä, mutta kosteuttaa sekaihoani ihan riittävästi. Voiteessa on hento tuoksu, joka tosin katoaa iholta niin nopeaan, että voide on paremminkin lähellä tuoksutonta. Pieni tippa voidetta levittyy yllättävän laajalle alueelle, joten tämä on myös riittoisaa. Kaikkein parasta on kuitenkin se, että näppyjä tätä käyttäessä ei ole ilmaantunut yhtään! Jee, vihdoin joku vaihtoehto Erisanille.


Clear It Up-geeliputsaria olen ehtinyt jo kuluttaa yhden pönikän ja olen ihastunut! Voiteessa on hento, kohtuullisen miellyttävä tuoksu. Se levittyy kasvoille vaivattomasti ja vaahdottuu hyvin. Pesun jälkeen iho on miellyttävän pehmeä. Pientä narskuvuutta tälläkin saa aikaiseksi, mutta ei häiritsevässä määrin.


Entä sitten ne lupaukset? Ehdin käyttää näitä yhdessä muutaman viikon, ennenkuin putsari loppui. Kiillosta en niin osaa sanoa, se taitaa olla kyllä ihan ennallaan, mutta mielestäni ihoni on muuten näiden aikana ollut parhaimmassa kunnossa pitkään aikaan. Sinänsä harmi, että erilaisia putsareita ja voiteita on kertynyt nurkkiin niin paljon, että en voi tätä kokeilua nyt ainakaan heti jatkaa. Molempia tuotteita olen kuitenkin jo ostanut uudet purkit (kun halvalla sai) ja käytän näitä varmasti jatkossakin.

Suosittelen kokeilemaan! Onko teillä suosikkeja Natural Code-sarjassa?

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hauskaa ja rauhallista joulunaikaa!

Autonnokka suuntaa tänään mummulaa kohti, joten blogikin hiljenee pariksi päiväksi kokonaan. Toivotan kuitenkin kaikille lukijoilleni oikein ihanaa joulua, hyvää ruokaa ja mieluisia lahjoja!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Jos kerran Stockallakin...

Kuukausi sitten löysin itseni Citymarketista sen hyllyn vierestä, jonne en ikinä uskonut päätyväni. Tiedätte varmaan sen paikan. Hylly löytyy kosmetiikkaosaston syövereistä ja sinne on säilötty se kaikkein halvin tavara. Juuri se, josta löytyy ne kertakäyttöiset kasvonaamiot ja muut epämääräiset kosmetiikkatuotteet.

Omaksi järkytyksekseni olin siellä kuitenkin ihan tarkoituksella. Katselin nimittäin sillä silmällä halpisluomivärejä. Perustelin tämän itselleni sillä, että olin juuri Stockmannilla nähnyt myynnissä The Color Workshopin meikkisettejä ja muistelin, että saman valmistajan paletteja saa myös Cittarista. "Jos kerran Stockakin näitä myy, niin ei kai nämä nyt ihan susia voi olla..." sanoin itselleni ja rohmusin kaikki kolme The Color Workshopin palettia, jotka löysin. Kaikissa oli muutama houkutteleva sävy, joten en osannut palettien välillä päättääkään ja koska hinta oli 5,90 e kappale, ei sekään kovasti kirpaissut. Ihmetyksekseni kävelin kaupasta kotiin nämä kassissa poltellen:


Jokaiseen settiin kuuluu huulipuna, joka on laadultaan kyllä paremminkin huulikiilto, kahdeksan luomiväriä, poskipuna ja muutama sivellin. Värimaailmat eivät tunnu seuraavan mitään selkeää logiikkaa, mutta joka sävystä paleteissa on useimmiten tummempi ja vaaleampi sävy, joten silmämeikin teko onnistuu.



Vaikka itse väreissä on kaunis kuviointi, ei pakkaus ole muuten kovin ylellinen. Kanteen painettu logo on juuri sen oloinen, että muutaman käyttökerran jälkeen se todennäköisesti hiulaantuu kannesta pois. Kansi on myös hankala sulkea, koska huulipuna pitää ahtaa milliä liian pienestä kolosta kannen läpi. Koska huulipunat kaiken lisäksi tuoksuvat jotenkin tunkkaiselle, ne ovat jo saaneet enimmäkseen kenkää, parantaen paletin käyttömukavuutta huomattavasti.


Ensimmäinen kerta, kun palettia käytin arkimeikin tekoon, meinasi olla katastrofi. Perusoletukseni nimittäin oli, että ei näillä varmaan mitään tee, pigmenttiä tuskin löytyy ja surkeita ovat varmaan kaikki. Valitsin keskiruskean sävyn, hankasin sitä saman tien oikein kunnolla ja laitoin luomelle. OMG! Näissähän onkin pigmettiä ihan kunnolla! Meinasi meikistä tulla aika paljon tummempi kuin tarkoitus oli. Sama kävi poskipunien kanssa. Varsinkin tuota tumminta ei tarvitse siveltimellä kuin hellästi koskettaa ja pigmenttiä irtoaa jo ihan tarpeeksi tälläisen kalpeanaaman tarpeisiin.


Swatchailin pikaisesti muutaman sävyn paleteista. Tästä löytyy vasemmalta alkaen viimeisen paletin poskipuna (se tummin), ekan paletin kulta ja tummanvihreä, keskimmäisen punainen, tummansininen ja vaaleansininen. Otin luomivärejä paletista sormin, en käyttänyt pohjustajaa. Kaikki sävyt on tehty yhdellä vedolla paitsi tuo vaaleansininen, joka vaati vähän enemmän työtä näkyäkseen.

Olen nyt muutaman meikin näillä tehnyt ja ollut erittäin tyytyväinen. Hinta-laatusuhde on loistava! Olen useampaa markettiluomiväriä jo testaillut ja nämä pyyhkivät L'Orealeilla ja Lumeneilla lattiaa ihan mennen tullen. Pigmenttiä tosiaan riittää, mutta sen saa häivyteltyä tarpeen mukaan myös omalle mukavuusalueelle sopivaksi. Sävyt näissä ovat enemmänkin mattaisia kuin shimmerisiä, vaikka paletissa muulta saattaa näyttääkin. Pysyvyys ei ainakaan ole merkittävästi huonompi kuin muillakaan luomiväreillä, kun pohjustajana on UDPP. Sen verran luomeni vissiinkin rasvoittuvat, että kaikki luomivärit tahtovat neljän tienoilla näyttää jo vähän valjuilta, mutta niin tosiaan tapahtuu minulla aina.


Ongelmiakin toki on. Tuoksu on luomiväreissäkin oudon tunkkainen, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Häivytys ei välttämättä aina suju niin kuin tanssi. Varsinkin nuo tummat sävyt pureutuvat väliin kiinni pohjustajaan niin tiukkaan, että joutuu tekemään vähän työtä, jotta meikki näyttää siistiltä. Luomiväriä kannattaa ottaa siveltimeen kohtalaisen varovaisesti, koska ylimääräinen varisee takuuvarmasti ainakin meikatessa. Päivän mittaan värit pysyvät sitten kyllä hyvin paikallaan.

Olen näihin todella tyytyväinen ja luomivärien sekä poskipunien laatu yllätti todella positiivisesti. Arkikäytössä paletit ovat olleet jo ahkerasti. Suosittelen näitä kaikille seikkailunhaluisille, joille halpisimago ei ole heti selkeä este.

Oletteko löytäneet muita aarteita markettien halpishyllyiltä?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kuivashampoissakin on eroja

Lupasin viime postauksen jälkeen, että palataan asiaan vähän iloisimmissa tunnelmissa. Ehkä ihan 100 % suoritukseen en kyennyt, mutta aion kehua kolmesta tuotteesta yhden. Eikös se on ole merkittävä parannus? :) (Missä vaiheessa tästä tuli tämmöinen napinablogi?) Näyttää myös pahasti siltä, että juuri kun pääsin sanomasta, että marraskuun Livboxissa ei ollut oikein minulle mitään, löytyykin boxin tarjonnasta yksi suoranainen helmi.


Jos en jotain asiaa voi sietää, niin se on vähänkin likaiset hiukset. Ehkä kotioloissa viikonloppuisin ne vielä menevät, mutta ihmisten ilmoille en yksinkertaisesti kykene astumaan, jos hiuksissani on vähääkään rasvaisuuden tuntua. Sen vuoksi kuivashampoiden idea tuntuikin kuin minulle tehdyltä. Asiasta innostuneena hain marketista muissa blogeissa toimivaksi todetun Herbinan Tuuheuttavan kuivashampoon ja vertailun vuoksi got2b:n Rockin' it kuivashampoon. Batisten sain Livboxista.


Olen näitä itse ostamiani nyt muutamana viikonloppuna testaillut. Odotukset olivat suuret, mutta joko on niin, etten osaa näitä jostain syystä käyttää tai sitten nämä kaksi eivät vain yksinkertaisesti toimi minulla ollenkaan. Kumpikaan ei tunnu vähentävän hiusten rasvaisuutta tippaakaan. Paremminkin hiuspohjasta tulee vain ällömmän tuntuinen, kun siellä on pienen rasvan lisäksi vielä nämä tökötit. Tuuheuttava vaikutus näistä toki tulee, mutta se on hyvin lyhytaikainen ja katoaa välittömästi, jos hiukset sattuu vaikka harjaamaan. Sormilla hieroen tuuheus ei palaudu. Kaikkein pahinta näissä kahdessa on kuitenkin se, että teko-omenainen tuoksu tuo minulle lähinnä mieleen sen aineen, jota käytän vessanpyttyni puhdistamiseen. Ei ole kiva liikuskella kaupungilla vessanraikastimelta tuoksuen, ei.


Olin siis todella pettynyt ja valmis unohtamaan kuivashampoot kokonaan, kun päätin vielä kokeilla tämän Batisten. Ensimmäinen reaktio: Wautsi! Tämä oikeasti toimii! Tuntuma oli välittömästi erilainen. Hiukset puhdistuivat suorastaan silmissä. Tuuheuttakin tuli kiitettävästi ja se myös pysyy. Kaikkein paras asia tässä kuivashampoossa on kuitenkin se, että vaikutus kestää jopa seuraavaan päivään. Hiukseni olivat nukutun yön jälkeen edelleen kuin vastapestyt. Myös tuuheus oli säilynyt ja pienellä hieronnalla sitä sai lisää. Tuoksu on sopivan mieto. Ainoa pieni miinuspuoli oli se, että vaalea jauhe hieman näkyi tummahkoissa hiuksissani laittamisen jälkeen.

Loistava tuote siis! Ottaisin tämän ihan arkikäyttöön, mutta päänahkani ei oikein tahdo tykätä näistä. Satunnaiseen viikonloppukäyttöön Batiste on kuitenkin ihan mahtava. Kuinka olenkaan tullut toimeen ilman tätä?

Millaisia kokemuksia teillä on kuivashampoista? Ovatko jotkut parempia kuin toiset?

lauantai 7. joulukuuta 2013

Melkein hutiostos

Nimittäin tämä:


Kyllä. Näette oikein. Olette juuri lukemassa blogikirjoitusta, jossa sanat Dior ja hutiostos esiintyvät samassa lauseessa.


Ostin Diorin uuteen Golden Winter-sarjaan kuuluvan Golden Flower-luomiväriviisikon Escentualista. Sävyt suorastaan huusivat nimeäni, joten pakkohan se oli hankkia. Hintakin oli vielä mielestäni kohtuullinen ainakin Suomen tasoon verrattuna. Tämä maksoi vajaat 40 euroa. Onhan tämä kieltämättä aikamoista luksusta samettipusseineen kaikkineen.


Sävyt ovat helposti lähestyttäviä ja paletissa todella kauniita. Varsinkin tuo vasemman ylänurkan persikka kiinnosti. Jostain syystä omien luomieni väri on sellainen, että niissä ei kovin helposti näy mikään keskiruskeaa vaaleampi sävy mihinkään. Ajattelin, että tästä saisin vihdoinkin luomivärin, joka erottuisikin jonnekin. Tämähän on kuitenkin Dior ja paletti maksaa maltaita. Senhän täytyy siis tarkoittaa sitä, että luomivärit ovat ensiluokkaisia, helposti käytettäviä ja mahtavalla pigmentillä varustettuja. Niinhän sitä luulisi.

Tein sen virheen, että käytin tätä ensimmäistä kertaa arkiaamuna ja tulos meinasi olla pienimuotoinen katastrofi. Yritin nimittäin käyttää tätä samalla tavalla, kuin mitä tahansa muutakin hyvälaatuista luomiväriä. Pieni määrä siveltimeen muutamalla kevyellä vedolla ja luomelle. Järkytykseni oli melkoinen, kun tajusin, että tällä metodilla siveltimeen ei jäänyt väriä juuri yhtään. Hätäpäissäni sitten jotain suttasin luomeen päin ja tulos meinasi olla sellainen epämääräinen harmaanruskea suttu. Tässä vaiheessa Dior melkein lähti ilmojen teille vastakkaiseen seinään. Onneksi silmämeikintekele oli pelastettavissa, koska jälki oli kuitenkin haaleaa ja enimmäkseen poispyyhittävissä.


Illalla sitten yritin selvittää, mikä meni pieleen. Googlettelin useammankin arvion, jossa yksi toisensa jälkeen kehui sävyjä kauniiksi ja hyviksi. Vähän masennuin, minussako vika? Youtubessa koin kuitenkin valaistumisen. Ai, näitä värejä kuuluu ihan kunnolla hangata. No enpä tullut ajatelleeksi.

Kohtuullisen aggressiivisella lähestymistavalla olen siis saanut vihdoin sävyistä edes jotain irti ja se on sanottava plussaksi, että eivät nämä värit kovin paljoa onneksi varise. Tuleehan tällä ihan ok meikki, ihan sellainen suhteellisen nätti. Ei tämä nyt varmaan ihan käyttämättä jää ja voihan tätä aina muuten ihailla.

Mutta... Odotin oikeasti jotain paljon parempaa. Tähän hintaan oletin saavani helppokäyttöisyyttä, loistavaa pigmenttiä, parhaan luomiväripaletin, jonka omistan. Sen sijaan sain luomiväripaletin, jossa kannen nimellä ja designilla on paljon enemmän arvoa kuin itse sisällöllä. Oikeasti. Jos tämä sama tuote olisi pakattu vaatimattomammin jonkin markettimerkin pakkaukseen, ei tämä herättäisi sen kummempia intohimoja kenessäkään. Nyt kun kyseessä on Dior, tätä vissiinkin täytyy kehua maasta taivaaseen, vaikka itse tuote on korkeintaan keskinkertainen.

Toki on niin, että kokemukseni luomiväreistä on varsin rajattu ja vasta parin kuukauden mittainen. Tämän käytössä saattaa olla jokin niksi, jonka olen täysin missannut. Sanoisin silti, että paremman vastineen rahalleen saa käyttämällä samat 40 euroa esimerkiksi Urban Decayn Naked-palettiin, jossa on samansuuntaisia sävyjä. Nakedin kanssa en ole hermostunut vielä kertaakaan.


Olen puhunut, yritetään ensi kerralla jatkaa jollain iloisemmalla aiheella.

Onko teille käynyt näin? Oletteko ostaneet selektiivisen merkin tuotteita ja joutuneet pettymään?

torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukuun Livbox: melkein napakymppi

Jos oli viime kuun Livbox minulle aika pitkälti turha, niin tämän kuun boksi sitten yllätti monipuolisuudellaan ja runsaudellaan. Teemana oli luonnollisesti joulu.


Laatikko oli ahdettu lähes ääriään myöten täyteen kaikenlaista kivaa ylläriä.


Viime kuussa kaipaamiani tuoksunäytteitä oli tällä kertaa mukana jopa kolmin kappalein. Setistä löytyi viime aikojen tuoksusuosikkini Katy Perryn Killer Queen sekä Roberto Cavallin tuoksu Just Cavalli sekä naisten että miesten versiona. Ensisuihkaisun perusteella molemmat vaikuttavat aika lupaavilta.


Goldwellilta löytyi StyleSign Sleek Perfection-suihkeseerumi ja Hot Form-muotoiluneste. Tuotteet auttavat hiusten suoristamisessa ja tarjoavat sekä kosteussuojaa että lämpösuojaa. Näille tuotteille minulla on todennäköisesti vähiten käyttöä, koska piikkisuoria hiuksia ei juuri kannata suoristaa, enkä muutenkaan hiuksiani juuri käsittele. Enköhän saa tämän kuitenkin lahjoitettua jollekin.


Favoran Kosteuttavasta seerumista olen erittäin innoissani. Seerumeja minulla ei juuri olekaan ja tämä saattaisi jopa sopia herkästi ärtyvälle iholleni. Tämä "näyte" on muuten ihan täysikokoinen ja näyttää maksavan yli 20 euroa useammassakin verkkoapteekissa. Aikas hyvä diili siis. Nivean Smooth Caring vartalovoide tulee varmaan käytettyä, mutta ei herätä suurempia intohimoja.


Meikkejä, vihdoinkin! Tai ainakin MSCHICin Pure Lip Liner-rajauskynä sävyssä Santa's Little Helper. Olen tähän todella tyytyväinen. Rajauskynällä saa aikaiseksi upeat mattaiset joulun punahuulet. Se tuntuu huulilla todella hyvältä, ei kuivata ja jälki on erittäin tasaista. Ihastuin tähän välittömästi ja tämä tulee varmasti käytettyä. Kynsitarroilla en taas kauheasti tee mitään, mutta eiköhän joku nämä huoli.


Pienenä joululahjana laatikkoon oli lykätty myös tumman chilin makuinen Suklaalusikka. Kyllä vaan livboxilaiset tietävät, että pienellä suklaalahjuksella ainakin minut saa puolelleen välittömästi.

Todella hyvä Livbox siis tällä kertaa. Myös rahoilleen sai ihan kunnolla vastinetta. Laskutoimitukseni mukaan tuotteiden arvo on lähemmäs 60 euroa ja suklaa siihen päälle. Aika hyvin, eikös vaan?

Mitä itse tykkäätte tämän kuun Livboxista?

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Rock on!

Tämä uusi poskipunainnostukseni on jokseenkin vaarallinen varsinkin tuon lompakon suhteen. Jostain syystä ne on juuri ne poskipunat, joista meikkiyhtiöt tekevät yksi toistaan kauniimman näköisiä. Koska rakastan myös kauniita asioita, uhkaa poskipunia kohta kertyä nurkkiin yksi jos toinenkin.


Jokseenkin upea ilmestys on myös Benefitin viimeisin (?) poskipunauutuus Rockateur. Pakkohan se oli siis saada. Onhan se nyt ihan järjettömän nätti.



Punaa tässä on kahdessa eri sävyssä, joita voi sekoittaa tai käyttää yksinään.



Varsinkin tuossa tummemmassa sävyssä on myös pientä kimalletta mukana. Tosin punaa käyttäessä se tuntuu hälvenevän, eikä sitten enää kiiltelekään ihan yhtä kauniisti, kuten tuossa laatikon alalaidassa näkyy.


Pelkäsin etukäteen, että sävyt tässä olisivat ihonvärilleni vähän liian tummat, mutta eivät onneksi. Varsinkin tuo vaaleampi punainen sopii minulle erittäin hyvin. Tässä swatchissa vasemmanpuoleinen on tummempaa, laatikon ala- ja ylälaidasta otettua sävyä ja oikeanpuoleinen keskeltä.

Mitenkään täydellinen poskipuna Rockateur ei kyllä ole ainakaan käytettävyyden suhteen. Se on yllättävän kuivaa ja punan saaminen laatikosta poskille vaatii pientä kikkailua. Parhaiten pärjää sormin, mutta pienellä hinkkauksella väriä lähtee myös siveltimeen. Laatikossa tulee mukana omakin sivellin, mutta en ihan tiedä mitä sillä tekee, koska sillä tästä ei ainakaan saa mitään irti. Punaan on lisätty myös hajuste, jota en käsitä ollenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin, että kasvoni/poskeni tuoksuvat joltain? Hajusteen olisi voinut suosiolla jättää pois.

Parhaimmillaan Rockateur on melkein käytettynä jonkin toisen poskipunan päällä pientä lisähehkua antamaan. Kasvoilla se näyttääkin todella kauniilta ja sopii varsinkin juhlameikkeihin erinomaisesti.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Marraskuun loppuneet

Apua! Taas meni yksi kuukausi. Nämä loppuneiden postaukset alkaa olla jo vähän masentavia, kun tuntuu, että juurihan minä tämän jo tein. Mutta näin se aika vaan kuluu.


Saldo jäi marraskuussakin taas yllättävän laihaksi. Olen vähän laiskasti nyt käyttänyt vartalovoiteita, joten se kummasti tässäkin taas näkyy. Huolestuttavaa on, etten saanut ensimmäistäkään käsivoidetta kulutettua. Niitä meinaan riittää, joten olisi syytä käyttääkin.


Kerastasen kevyt Lait Vital-hoitoaine on pyörinyt kylppärissä jo jonkin aikaa. Päätin alkukuusta kuluttaa sen loppuun, että saan hyllylle vähän enemmän tilaa. Tuotteena Lait Vital ei aiheuttanut mitään kovin suuria intohimoja, mutta tälläisille piikkisuorille hiuksille tämä on ihan ok. Sanoisin, että jos jollakin on vähänkin vaativampi ja helposti takkuun menevä hiustyyppi, niin tämä on aivan liian kevyttä.


Pari luottotuotetta loppui myös. Lumenen Matt Touch-puhdistusgeeli ja Erisanin Kosteuttava kasvovoide. Puhdistusgeeliä olen käyttänyt vuosien varrella useammankin pönikän. Sen tilalle otin nyt Natural Code-sarjan Clear It Up-geelin. Erisanista uusi puteli on jo käytössä. Molemmista olen kirjoittanut aikaisemminkin: geeliputsarista kaksoispuhdistuspostauksen yhteydessä ja Erisania hehkutin lokakuussa.


Sain yhden kosteusvoidepurkinkin käytettyä. Dermosilin Carrot Body Cream on ihan peruskamaa. Kohtuullisen kevyt ja hyvin levittyvä. Ei rullaa ja tuoksukin tässä on pidetty jossain kohtuudessa. Hypoparfum-merkinnästään huolimatta saman sarjan karpalovoiteessa oli mielestäni todella voimakas tuoksu. En sitten tiedä, miltä nämä tuoksuisivat ilman tuota hypo-merkintää. Varmaankin avaruuteen asti...

Lempparituotteeni tässä kuussa oli ehdottomasti L'Occitanen riittoisa Rose Aurore-suihku"hyytelö". Tuoksu tässä on aivan ihana! Näitä oli myynnissä L'Occitanen myymälöissä kesällä vain pari kuukautta ja onnekseni tajusin ostaa myös saman sarjan hajuveden. Se on nimittäin yksi arkituoksusuosikkeistani. Tuoksu näissä on ruusuinen, mutta pieni sitruksen vivahde tuo tuoksuun keveyttä. Tämä suihkugeeli on tosiaan nimetty hyytelöksi ja se olikin jännän jämäkkää. Eipähän ainakaan tuote karkaillut sormien välistä!

Aika pieni saalis siis tälle kuulle. Toivotaan ensi kuulle parempaa. Kosmetiikkavarastot ovat onneksi tyhjentyneet viime aikoina paljon nopeammin kuin tästä voisi päätellä. Äitini ja siskoni ovat kuulleet niiden olemassaolosta ja vähän väliä tuntuu jotain katoavan parempaan käyttöön. Hyvä sinänsä, tuleepahan tilaa.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Bileet kynsillä jatkuu



Lumene on kerrankin iskenyt oikein johonkin glitter-kultasuoneen näillä tämän syksyn kausilakoillaan. On nämä vaan toinen toistaan upeampia. Viime viikon loppulla lakkasin kynteni tällä kertaa sävyllä 42 Hiekkamyrsky, joka on kimaltelevan hopeinen hiekkalakka. Loppuviikon sitten vain ihastelin kynsiäni ja huokailin.

Kuvan kynsilakkapullo ei liity tapaukseen

Kuvat eivät päästä lakan kimallusta kunnolla oikeuksiinsa. Lakka on kuitenkin paljon sädehtivämpää, kuin miltä tässä näyttää. Vähän kun valo vielä osuu kynsiin sopivasti, niin vautsi! Olen vähän ihastunut näihin, huomaatte varmaan.

Hiekkalakat tuntuvat edelleen kaikkien aloittelijoiden unelmalta, koska se, että näitä vähän huitaisee johonkin ei niin kovin helposti näy. Täydellistä. Lakka tuntuu myös kuivuvan aika nopeaan, joten kovin kauaa näitä ei onneksi tarvitse varoakaan.


Pääsin myös testaamaan lakan kestävyyttä. Olen yleensäkin aika tohelo, joten lakat pääsevät minun kynsissäni oikein kunnon testiin. Glitterlakkoja on tunnetusti hankala poistaa, joten olin vähän yllättynyt, kun kulumisen merkkejä alkoi näkyä jo lakkaamista seuraavana päivänä. Tämä oli toki vielä pientä kynnen kärkien kulumista. Kolmantena päivänä lakka alkoi kuitenkin lohkeilla jo siihen malliin, että jouduin korjailemaan kynnen päitä uudella lakkakerroksella. Tämäkin on onneksi helppoa, koska tuohon rosoisuuteen nyt uppoaa tälläinenkin. Neljäntenä päivänä sitten etusormen lakoista oli suihkureissulla jo hävinnyt lähes puolet. Siinä vaiheessa lakat pitikin jo poistaa, joten asialla ei ollut niin väliä.

Täydellisiä juhlalakkoja siis. Oletteko päässeet näitä jo kokeilemaan?

torstai 28. marraskuuta 2013

Ccccc

Jäin aikoinani aivan totaalisesti BB-kelkasta, joten nyt kun on siirrytty jo seuraavaan kirjaimeen, ajattelin ottaa tuotteita testiin. Tämä on varmaan syytä tehdä, ennen kuin kehitys kehittyy aakkosissa taas eteenpäin. DD nimittäin odottelee jo kulman takana ainakin Madaralla.

Onneksi Lumene on uuden CC-villityksen edelläkävijöitä, joten taaskaan ei tarvinnut Citymarketia edemmäs mennä tuotteita löytääkseen. Ostin Lumenen CC-puuterin ja peitevoiteen. CC-tuotteiden tarkoitushan on ensisijaisesti värin korjaus, etenkin kasvojen punoituksen peitto. Koska omassa nassussani on väliin jos jonkinlaista laikkua, koin olevani näiden tuotteiden kohderyhmää hyvinkin.

CC-puuterin lupauslista on varsin pitkä. Se lupaa punoituksen häivyttämisen lisäksi mattaisuutta, tasaisen ihonvärin, kosteutusta (!!), pitkäkestoisuutta ja ylipäätään täydellisen ihon. Peitevoidepurkissa näitä lupauksia ei ole, lieneekö sitten tilanahtaus tullut vastaan. Peitevoide lupaa vain peittää punoitusta ja couperosaa.

Kuten varmaan aika monelta muultakin blogistilta, ensimmäiset pyyhkeet Lumenelle lähtevät kyllä näiden purkkien ulkonäöstä. Siis katsokaa nyt näitä. Ollaan vuodessa 2013 ja tämä on paras mihin Lumene kykenee? Vähän enemmän tyyliä, pliis Lumene. Tuo peitevoidepurkki muistuttaa erehdyttävästi niitä tuotteita, joita 90-luvulla katseltiin paikallisessa Löytötexissä. Puuteri on sentään käteen jotenkin kätevän muotoinen, mutta nuo värit... *Syvä huokaus*. Jos tuote kuitenkin toimii, niin tiettyyn pisteeseen asti ulkonäkö on toki sivuseikka. Kotona pesukoneen päällä arkikäytössä nyt on ihan sama, miltä nämä purkit näyttää, mutta nyt naiset käsi sydämellä: haluaisitteko vetäistä nämä esiin esim. hienosta iltalaukusta? No en minäkään.


Palataksemme toimivuuteen. Olen näitä molempia käyttänyt nyt muutaman viikon ja itseasiassa ihan tykännyt. Varsinkin tuohon peitevoiteeseen olen ihastunut jo sen verran pahasti, että ostin sitä jemmaan varakappaleen. Peitevoidetta on todella helppo käyttää, tummuudesta huolimatta se sulautuu kalpeaan ihooni täysin. Peittävyys ei ole aivan täydellistä, mutta luonnollista lookia hakevalle ihan riittävää. Kestävyys on hyvä. Tykkään tästä tosi paljon! Kuinka ennen pärjäsinkään ilman?

Puuteri ei ole tehnyt ihan samanlaista lähtemätöntä vaikutusta. Kyllähän tämä toki tasoittaa ihon väriä, mutta ei nyt mitenkään kovin paljoa. Olen toki käyttänyt tätä meikkipohjan päällä, joten tasoitusta ei siinä vaiheessa ole toki enää paljoa kaivattukaan. Käyttö on helppoa myös kabukilla. Puuteri ei juurikaan pöllyä, vaan pinnasta lähtee tasan se määrä mitä tarvitaankin.

Mattapinta tämän puuterin kanssa pysyy mielestäni yllättävän vähän aikaa. Puuterin laiton jälkeen otsa saattaa kiillellä jo puolen tunnin päästä. Kasvoni eivät ihan tätä tahtia rasvoitu joten epäilen, että se on itse puuteri, joka siinä vähän hohtelee. Aika perustavaraa siis. Tätä en varmaan toista osta.

Oletteko jo ehtineet kokeilla uusia CC-tuotteita?

lauantai 23. marraskuuta 2013

Luottomeikit marraskuu 2013

Tämä on selkeästi postaus, joka on syytä tehdä välittömästi kuvien ottamisen jälkeen. Otin kuvat tätä kirjoitusta varten jo pari viikkoa sitten ja jo nyt sormet syyhyäisivät vaihtaa tuosta pari tuotetta ihan toiseksi. Olin suorastaan yllättynyt siitä, mitä meikkejä olin tähän huolella pari viikkoa sitten valinnut. Kuvittelin olevani tavoissani nimittäin aika urautunut, mutta voi se mieli muuttua näköjään näinkin lyhyessä ajassa.

Ei se mitään, postauksen tarkoitus onkin lähinnä nykytilanteen dokumentointi. Jos ja kun tämä blogi on pystyssä vielä myöhemminkin, on mielenkiintoista seurata, kuinka luottomeikkien valikoima ajan saatossa muuttuu. Valitsin tähän kokoelmaan tuotteita, joista kaikkein eniten pidän ja joihin kiireisinä aamuina ensimmäiseksi tartun, koska tiedän, että näillä en voi epäonnistua ja tuloksesta tulee silti omaa silmää miellyttävä.

Eli tältä näyttää luottomeikkikokoelmani parin viikon takaa:


Kuten näkyy, luomivärit loistavat kokonaan poissaolollaan, mutta se johtuu lähinnä siitä, että osaan hyvilläkin tuotteilla edelleen sössiä koko homman ihan lahjakkaasti. En siis voi sanoa, että millään luomivärillä takuulla onnistuisin. Jos aamulla on kovin kiire, on luomivärin laitto se askel, jonka suosiolla jätän pois.


Sannin Karkkipäivä-blogista sain alunperin inspiksen kokeilla mineraalimeikkipohjia. Tilasin LilyLololta näytepakkauksen ja se oli rakkautta ensi kabukillisesta. En ole koskaan tottunut käyttämään vahvoja meikkipohjia. Ennen pärjäsin pelkällä puuterilla (vaihtelevalla menestyksellä). En pidä meikkipohjista, jotka näyttävät kasvoillani lähinnä naamiolta. Siksi yleensä kierränkin meikkivoiteet kaukaa.

Mineraalimeikkipohja sopiikin minulle siis kuin nenä päähän. Meikkipohja on kevyt ja huomaamaton, mutta silti kohtuullisen peittävä. Tästä en ihan heti luovu.

Mitä meillä oli ennen Flor... eikun Helena Rubinsteinin Lash Queen Sexy Blacks-ripsiväriä? Olen käyttänyt tätä jo niin kauan, etten oikeasti muista. Tämä oli ensimmäinen selkeästi kalliimpi kosmetiikkaostokseni. Hylsy on aivan ihana ja eihän tätä nyt kovin useasti tarvitse ostaa, joten Lash Queen on jäänyt vakikäyttöön. Nyt tosin pahasti vaikuttaa siltä, että tämä maskara on saanut uuden kilpailijan niinkin arkipäiväiseltä merkiltä kuin Rimmeliltä. Saapi nähdä, saako Helena jatkossa kenkää...


Olen rajausten kanssa aikaisemmin ollut tasan yhtä toivoton kuin luomivärienkin. L'Orealin geelirajauksen kanssa opin kuitenkin tekniikan, joka on lähes idioottivarma, mutta tuo silti mukavaa korostusta silmiin. Geelirajausta löytyy myös useammassa eri sävyssä.

En ole päässyt vielä niin pitkälle, että olisin kulmiani alkanut muotoilla. Lumenen värillisellä kulmageelillä ne saa kuitenkin juuri sopivasti erottumaan. Helppoa käyttää!


Kuten jo blogin ensimmäisestä postauksesta kävi ilmi, pursuaa kylppärinkaapit erilaisia huulituotteita, joten niiden suhteen valinnanvaraa riittää. Olen kuitenkin ihastunut monen muun tavoin näihin Natural Coden huulikiiltoihin. Ne tuntuvat huulillta sopivan kosteuttavilta. Niitä on myös helppo levittää jopa ilman peiliä, ilman että huulikiiltoa on muuallakin kuin huulilla. Minulla onkin näitä useampi sävy ja sävyistäkin useampi kappale sekä kotona, töissä että käsilaukussa. Tahmaisiahan nämä toki ovat kuin mikä, mutta senkin kanssa oppii elämään.


Eniten meikkaustani viime aikoina mullistanut tuote on samalla myös varmaan se kaikkein halvin. Rimmelin Santa Rose-poskipuna on ollut erittäin ahkerassa käytössä koko syksyn. Se tuo juuri sopivaa hehkua kasvoille. Sävy myös sopii vaalealle iholleni hyvin.


Palaan tähän aiheeseen siis joskus myöhemmin ja katsotaan, miten asiat ovat muuttuneet.

Onko teillä luottomeikkejä, joihin voi aina turvautua?

lauantai 9. marraskuuta 2013

Blingiä kynsillä

Nyt on sellaiset glitterlakat kynsissä, ettei mitään rajaa. Pakkohan niitä on esitellä. Seuraavissa kuvissa ei kannata muuten kiinnittää kovin paljoa huomiota siihen, että lopputulos ei ole ihan huippuluokkaa, lakkaa saattaa olla vähän muuallakin kuin töpökynsissä ja että kynsinauhat ovat paikoin jokseenkin kamalassa kunnossa. Eyes on the kynsilakka, please!


Se sädehtii, se kimaltaa! Ihanaa glitterkultaa! Harmi, että kuvat imevät puolet säihkeestä johonkin.

Kerroksia on kaksi. Yhdellä olisi saanut myös ihan kelpo tuloksen, vähän kuultavampana tosin.


Tästä ihanuudesta on vastuussa Lumenen kausisävyjen 39, Hiekkaa purossa. Lakka on mielestäni siitäkin mukava, että se vaikuttaa olevan varsin anteeksiantavainen tälläiselle räpeltäjälle kuin minä. Lakka kuivuu nopeaan ja jos kynsiä nyt sattuu kolhimaan pitkin hyllynreunoja, ei pienet kolot haittaa mitään, koska ne häviävät hyvin muun roson sekaan.

Omien käsien kuvaaminen on muuten yllättävän vaikeaa. Yritin ottaa sellaisen kynsilakanesittelykuvan, joita muissa blogeissa paljon harrastetaan:


Joo, ei. Ei oikein toimi näillä kynsillä ja nakkisormilla. Tämä on paremminkin omaa tyyliäni:


Joka tapauksessa, sanotaanko yhdessä, mitä kaikki ajattelee: joulu!

torstai 7. marraskuuta 2013

Yllättävän hyvä silmämeikinpoistoaine

... eli minä ja Rocherin Yves.

Seuraava tuotesuosittelu on tuskin mikään uutinen niille, jotka ovat kosmetiikkablogeja jo pidempään kolunneet. Tämä tuote on tainnut esiintyä jo useammassakin blogissa. Minulle on kuitenkin yllätys, että Yves Rocherilta tulee jotain näinkin toimivaa. Miksi asia on näin, siitä tuonnempana.


Olen nyt parisen kuukautta käyttänyt lähes päivittäin Yves Rocherin Purbleuet Express-silmämeikinpoistoainetta ja olen tykännyt. Aine on riittoisaa eikä jätä rasvaista tunnetta iholle. Tämän avulla voi hyvin pyyhkiä epäonnistuneet silmämeikintekeleet pois ja aloittaa samantien alusta. Meikinpoistoaine ei ole myöskään ärsyttänyt silmiäni, vaikka ne väliin tuntuvat ottavan nokkiinsa vähän kaikesta. Kaiken lisäksi tämä on yksi edullisimmista meikinpoistoaineista, joihin olen törmännyt. Yves Rocherin sivuilla hinta näyttäisi olevan tällä hetkellä 5 euroa. Näitä sai myös hiljattain ihan ilmaiseksi kaupan päälle. Mitään käytännön eroa en ole tämän ja taannoisen Helena Rubinsteinin meikinpoistoaineen välillä havainnut.

Myönnän sen, että syy suureen hämmästykseeni tämän toimivuudesta on ihan puhtaasti ennakkoluuloissa. Oikeastaan voisi paremminkin sanoa, että Yves Rocheriin liittyvissä mielikuvissa. Minulle nimittäin Yves Rocher on ihan viime kuukausiin asti edustanut aina jotain sellaista, mikä kuuluu lähtemättömästi nimenomaan teinivuosiin. Siihen elämänvaiheeseen, jossa määrä ehkä korvasi aika pitkälle laadun ja mitä halvemmalla jotain sai, sen parempi.

Myös ensimmäiset kosmetiikkamuistoni ovat hyvin Yves Rocher painotteisia: äidin Clea-parfyymipullo, joka tuoksui enemmän alkoholille kuin millekään muulle. Muutama suihkaus liikaa Karhunvatukka-hajuvettä ja kaverini ihmetteli lukion rappusissa, että mikä täällä oikein haisee. Minä. Shoppailureissut kavereiden kanssa, kun notkuttiin Yves Rocherin putiikissa ja ihasteltiin kaikkia purkkeja ja puteleita, samalla kun harmiteltiin sitä, että oltiin liian nuoria ryppyvoiteille. Ne kun olivat niin tyylikkään näköisiä. Ja ne kaupanpäälliset! Oliko mikään jännittävämpää kuin saada jotain ihan ilmaiseksi?


Lieneekö siis oikeasti ihme, että pyyhin koko Yves Rocherin pois muististani niin tehokkaasti yli kymmeneksi vuodeksi, että sen olemassaolo tuli minulle todella suurena ahaa-elämyksenä tänä syksynä. Mielikuvien muuttamisessa on tosissaan ollut tekemistä. Laivan kääntäminen "halpa, sekunda, epäluotettava"-ajatuksista pätevään ja toimivaan ei tapahdu ihan hetkessä. Asiaa ei kovasti edistä myöskään firman markkinointistrategiat. Luotettavuutta ei kovin paljoa lisää se, että tuotteet tuntuvat olevan jatkuvassa alennusmyynnissä ja kaupanpäälliseksi saa milloin mitäkin täysin kosmetiikkaan liittymätöntä "Made in China"-kamaa. Yves Rocher on myös yksi niistä harvoista isoista kosmetiikkamerkeistä, jotka eivät ole antaneet Paula Begounin arvioida omia tuotteitaan.

Rocher tuntuu kuitenkin panostavan tuotteisiinsa ihan yhtä paljon kuin mikä tahansa muu kosmetiikkamerkki. Halpa ei välttämättä tarkoita huonoa ja olen jo huomannut, että myös Yvesin tuotteista löytyy muutama varsinainen helmi, joita on jatkossakin ilo käyttää.

Jossain Yves Rocher on siis markkinoinnillaan onnistunut. En voi oikeasti sanoa, että minulla olisi mihinkään muuhun kosmetiikkamerkkiin samanlainen ja niin pitkäkestoinen suhde kuin Yves Rocheriin tai mihinkään muuhun kosmetiikkamerkkiin (edes Lumeneen) liittyisi samanlaisia muistoja kuin Yvesiin liittyy. Yves Rocher onkin tainnut vaikuttaa varsin lähtemättömästi ainakin omaan sukupolveeni, koska siskollani oli hyvin samanlaisia mielikuvia ja muistoja kuin minullakin. Minusta tämä kaikki on hyvin kiehtovaa.

Millainen suhde sinulla on Yves Rocheriin? Muisteletko lämmöllä ensimmäisiä ostoksiasi? Onko kaupanpäälliset vielä tallessa?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...