Loppuneet: tammikuu 2015

Taas on yksi kuukausi kulunut, mihin tämä aika rientää?

Hyvän kasan tuotteita sain taas loppumaan tammikuun aikana. Olen yrittänyt nyt kuluttaa pois kaapissa pidempään lojuneita tuotteita ja lisäksi näytekokoja, jotka helposti unohtuvat minulla johonkin ja pilaantuvat huomaamatta. Pari Melvitan näytekokoista voidetta jouduin jo heittämään poiskin, kun koostumus tai haju olivat muuttuneet vähintäänkin mielenkiintoisiksi.

L'Occitanen Repairing Shampoosta on ollut puhetta tässä blogissa ennenkin. Tämä pönikkä oli nyt viimeinen kappaleeni tätä laatua. Tämä on hyvä shampoo, mutta silti tein pienen onnentanssin, kun tämä lopahti. On jo kiva kokeilla jotain muuta.

Samoin Marilou Bion Lait Douceur Démaquillant-putsaripurkeille ei näy loppua. Parasta ennen näissä kaikissa oli tosiaan syyskuussa, mutta edelleen nämä ovat ihan hyvässä kuosissa.

Helena Rubinsteinin All Mascaras!-silmämeikinpoistoaine on hyvää tavaraa. Olen tosin vakuuttunut, että halvemmallakin saa ihan vastaavaa.

Ainoa varsinainen uusi tuote blogissa on tästä setistä Erisanin Kosteuttava kuorintavoide. Tämä on aika rakeinen kuorinta, mutta tehokas. Tuoksu on tympeä, mutta siihen tottuu. En huomannut mitään erityistä kosteutusta kun tätä käytin, mutta ei se erityisesti kuivattanutkaan. Tämä on siis ihan hyvä peruskuorinta, jos kestää hajusteiden puutteen.

S5:n Replenish Serumia kuivalle ja arpeutuneelle iholle esittelin ja kehuin jo pari kuukauta sitten. Tämähän on sekoitus erilaisia öljyjä. Se kuitenkin imeytyy hyvin ja tuoksuun myös tykästyin. Ehkä ostan joskus lisää, ehkä en.

Melvitan Nectar de Roses-päivävoide oli todella miellyttävää käyttää. Tuntui hyvältä, tuoksui kivalta ja kosteutti mukavasti. Voisin ehkä ostaa lisääkin, mutta... Melvitalla on toki BUAV-sertifikaatti, mutta sen omistaa entinen suosikkini L'Occitane, joka taas myy tuotteitaan Kiinaan. Joten jätän Melvitan kuitenkin toistaiseksi väliin. Saa sitten nähdä, kuinka kauan tämä päätös kestää.

Rakkaudella ja hartaudella käytetty Lumenen CC-puuteri loppui vihdoin! Tämä kesti yli vuoden päivät. Puuteri ajoi asiansa todella hyvin ja meni kevyestä meikkipohjastakin hätätapauksessa. Tätä voisin myös hankkia lisää, mutta palataan oikeasti asiaan sitten, kun olen käyttänyt pois nuo puolitusinaa muuta puuteria, jotka tuolla nurkissa pyörivät.

Tammikuu oli selkeästi huulirasvojen kuukausi. En toki käyttänyt näitä kaikkia loppuun pelkästään tammikuun aikana. Esim. Burt's Beesin olen saanut vuoden 2013 (olisikohan ollut) elokuun Livboxissa ja se on pyörinyt enemmän ja vähemmän aktiivikäytössä siitä lähtien. Sama kohtalo on ollut myös Laveralla ja Yves Rocherin huulivoiteella. Vain Hurraw! ja Sante ovat uudempia hankintoja.

Hurraw!-huulirasvoista on varmaan kirjoiteltu kyllästymiseen saakka, joten eipä näistä sen enempää. Lakritsi on edelleen suosikkini, mutta tämä kahvi tulee hyvänä kakkosena.

Santen Family-huulirasva oli yllättävän hyvää. En alunperin oikein lämmennyt tälle, koska pidin sen makua aika outona, mutta siihenkin tottui. Kosteutti hyvin, mutta oli erittäin pehmeää. Sen takia tämä ei kovin kauan käytössä kestänytkään.

Burt's Beesin piparmintunmakuiseen huulivoiteeseen ihastuin heti kun sen sain. Voi oikeastaan sanoa, että tämä on yksi syy heränneeseen kosmetiikkahullutukseeni, koska nettikaupoista lähdin ensimmäisenä hakemaan nimenomaan lisää Burt's Beesiä. No sieltähän löytyi sitten aika paljon muuta ja loppu onkin jo historiaa. Ihan perushyvä huulivoide kuitenkin ja kihelmöi kivasti huulilla. En tosin suosittele tätä, jos huulet ovat niin rohtuneet, että ovat melkein haavoilla. Silloin kiva kirvely muuttuu aika tuskaiseksi poltteeksi.

Yves Rocherin huulirasvoista loppui tällä kertaa Repair. Tässä pitäisi olla erityisesti shea-voita. En kyllä ole huomannut näiden Yvesin erilaisten huulirasvojen välillä mitään käytännön eroja. Hyvää tavaraa kaikki.

Lopulta vielä Laveran Basis Sensitiv-sarjan huulirasva. Tästä en myös tykännyt mitäänsanomattoman makunsa vuoksi aluksi ollenkaan, mutta lämpesin tälle lopulta. Rasva on selkeästi kovempaa kuin esim. tuo Sante. Voisin ostaa uudestaan.

Miten teidän vuotenne on lähtenyt käyntiin?

Loppuneet: toukokuu 2014

Kesä on täällä, jee! Aika pistää kevät siis pakettiin. Toukokuun loppuneiden saldo näyttää tällä kertaa tältä:

Sentään muutakin kuin kokeilukokoja tässä kuussa ja varmaan blogihistorian ensimmäinen huulirasva!

Aloitetaan suoraan sieltä huonoimmasta päästä. Yves Rocherin 400 ml:n jättipönikässä olevaa Yellow Peach-suihkugeeliä olen yrittänyt kulutella jo varmaan tammikuusta. Siitä huolimatta, että käytin sitä lähes joka päivä, se loppui vasta nyt. Ei enää näin isoja purkkeja siis tähän huusholliin, vaihtelua kaivataan! Ongelma tässä suihkugeelissä oli sen tuoksu. Olen nyt kolmatta YR:n suihkugeeliä käyttämässä ja niissä kaikissa tuoksu on ollut jotenkin omituinen. Yellow Peachissa se oli oudon pistävä.

Tuoksuongelmia oli myös Aussien Miracle Moist-shampoolla ja hoitoaineella. Näistä ovat monet tykänneet ja olivathan ne hiustenpesuaineina ihan peruskamaa. Hiusteni tämän keväistä sähköisyyskohtausta ne eivät kuitenkaan pystyneet taltuttamaan. Syy, miksi en Aussiesta tykännyt, oli yksinkertaisesti hajusteen määrä. Varsinkin tuossa shampoossa se oli jotain aivan järkyttävää! Shampoo ehti hajustaa kasan paperinenäliinoja, muutaman muun pahvipakkauksen ja tyhjänä vielä koko vaatehuoneen! Aivan käsittämätöntä! Ei näitä enää ikinä.

Lumenen Radiant Touch Raikastavan puhdistusvoiteen olen ostanut joskus jostain alesta. Se toimi ihan hyvin, oli miellyttävää käyttää, eikä ärsyttänyt ihoani. Kovin paljoa en raikastusta huomannut. Putsari oli yllättävän riittoisaa. Voi tosin olla, että olen viimeinkin oppinut käyttämään putsareita kohtuudella.

Louis Widmerin Skin Appeal-kuorintavoide tuli Livboxista. Siinä ei mielestäni ollut mitään kovin ihmeellistä. Ihan kohtuu hyvin se toimi, tosin kuorivat rakeet tuntuivat väliin jopa raapivan ihoa. Tuskin ostan tästä täysikokoista purkkia, koska samankaltaisia kuorintoja on niin paljon muitakin.

Kuukauden kosmetiikkaosio oli ihan kiitettävä. Helena Rubinsteinin ihana Lash Queen Sexy Blacks-ripsiväri loppui minulta nyt viimeisen kerran. Syystä, josta blogiinkin vielä tässä joku päivä kirjoitan, on Helenan ja minun nyt erottava. Nyyh! Ikävä tulee, mutta ei auta muuta kuin toivoa että maailma muuttuisi ja voisimme Lash Queenin kanssa jälleen palata yhteen.

Lumenen CC-peitevoide kesti lähes päivittäisessä käytössä hyvinkin puoli vuotta. Peittotehohan tässä on korkeintaan keskinkertainen, mutta peitti punoituksia ihan tarpeeksi hyvin minun makuuni ja oli ennen kaikkea helppo käyttää. Näppyihin CC:n tehot eivät riittäneet. Olen ostanut kuitenkin jo uuden purkin.

Labellon Camomile & Calendula-huulirasva on yksi lemppareistani ja tätä löytynee jemmoista vielä muutama putkilo lisää.

Kiva saldo toukokuussa, saa nähdä, mitä kesäkuu tuo tullessaan!

(Vielä on muuten 23 tuntia aikaa ilmoittautua arvontaan!)

Loppuneet: tammikuu 2014

Tein tälle vuodelle vain yhden uudenvuodenlupauksen (jos käsivoidehaastetta ei lasketa). Se oli, että tammikuussa kuluttaisin loppuun enemmän kuin ne viisi tuotetta, johon viime aikoina olen muuten yltänyt.

Ilokseni voin todeta, että tavoite saavutettiin helposti. Tälle kuulle loppuneita kertyi varsinainen kasa.

Kaikkein pisimpään hyllyilläni on tainnut roikkua tämä kolmikko.

Freemanin Facial Refining Cleanser Pear on monessa blogissa hehkutettu geelimäinen putsari. Se sisältää mm. salisyylihappoa ja on monella parantanut ihon kuntoa huomattavasti. Putsari on riittoisaa, mutta syy siihen, miksi minulta kesti puoli vuotta käyttää tämä loppuun on se, etten tykännyt tästä yhtään. Geeli jotenkin tarrautuu ihoon ja se on vaikea pestä pois. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että toisin kuin monella muulla, tämä ärsytti ihoani ja aiheutti selvästi näppyjä. Ihoni kunto parani suorastaan silmissä, kun sain tämän käytettyä pois. Tätä ei siis kannata ostaa enää uudestaan.

Bodyshopin Camomile Silky Cleansing Oilin olen esitellyt jo aikaisemmin. Syy tämän pitkään kestoon oli puhtaasti sen riittoisuus. Pidin tästä todella paljon. Lisäksi tuo yksi pönikkä kesti kerran päivässä käytettynä lähes puoli vuotta! Tätä varmasti ostan joskus vielä lisää.

Clarinsin Gentle Foaming Cleanser With Cottonseed normaalille ja sekaiholle tuli aikoinaan Livboxissa. Epäilen, että tämä ärsytti ihoani myös, joten pienen putelin käyttöön meni jälleen se puoli vuotta. Tämä on lisäksi riittoisaa. 3 cm:n lirulla pesee helposti koko kasvot. Lopputulos on tosin niin natisevan puhdas, että en ole sellaiseen vielä muiden tuotteiden kohdalla aiemmin törmännyt.

L'Occitanen hoitoainetta kului jo toinen pullo. Tykkään edelleen.

Verbena suihkugeeli, myös L'Occitanelta, tuoksui hennosti sitrukselta. Geeli oli kuitenkin niin lirua, että ei tee mieli ostaa tätä lisää. Enemmän tätä oli suihkun lattialla kuin muualla.

Crabtree & Evelynin Tarocco Orange-suihkugeeli oli sitäkin jähmeämpää ja hyvä kun tämän sai purkista ulos. Tuoksussa oli myös salviaa ja eukalyptusta, jotka tekivät appelsiinin kanssa tästä todella raikasta ja hyväntuoksuista. Tätä voisin ostaa hyvinkin lisää, jos muista suihkugeelejä ei olisi tuolla jemmoissa riesaksi asti.

Doven Go Fresh-kosteusvoide oli kevyttä ja ihanan raikasta. Tuoksusta erotti hyvin kurkun ja vihreän teen. Oikein kuivaihoisille tämä todennäköisesti on liian kevyttä.

L'Occitanen Almond Milk Concentrate-kosteusvoiteen ostin aikanaan puhtaasti tuoksun vuoksi. Aivan ihana pehmeä manteli! Tämän pitäisi myös kiinteyttää, mutta en tätä kyllä erityisesti huomannut. Kosteutuksen se hoiti ihan mallikkaasti, joskin lievää rullautumista oli aika ajoin havaittavissa.

Lasipurkkikin on yksistään niin upea, että täytyy varmaan pestä se ja laittaa uusiokäyttöön. En tosin ole vielä keksinyt, mitä siinä voisi säilyttää. Topsipuikkojen säilytysastiana tämä olisi juuri sopivan kokoinen, mutta en oikein uskalla tuoda painavaa lasipurkkia kylppäriin, koska ennenpitkää se putoaisi lattialle kuitenkin.

Nyt kun olen ottanut käsivoiteet tehokäyttöön, sain vihdoin kulutettua niitä pois ensimmäistä kertaa kuukausiin. Valitettavasti yhtäkään näistä ei vielä voida laskea haasteeseen.

Suosikkini näistä oli yllättäen tuo taatelintuoksuinen käsivoide. Voidepohja siinä on käsittääkseni sama kuin tuossa keskimmäisessä, mutta lisänä on vain ihanan makea taatelintuoksu. Jostain syystä en pitänyt tästä tuoksusta yhtään vartalovoiteessa, mutta käsivoidetta hankkisin heti lisää, jos tätä olisi saatavilla (ja jos en olisi lakossa...)

20 % sheavoidetta sisältävä, kuiville käsille tarkoitettu käsivoide in edelleen yksi suosikeistani. Pivoine Flora-voide tuoksui ihanalta pionilta, mutta oli muuten aika lirua. Sitä ei tule ikävä.

Samoihin kuviin on päässyt jälleen kerran loppuunkätetty Helena Rubinsteinin Lash Queen Sexy Blacks-ripsiväri. Luulin jo että pärjäisin ilman tätä, mutta ei. Pakko se oli kuitenkin uusi jälleen ostaa.

Tässä kuussa oli siis huimat 12 loppunutta putelia. Tavoite saavutettiin siis tuplaten! Hyvä minä!

Luottomeikit marraskuu 2013

Tämä on selkeästi postaus, joka on syytä tehdä välittömästi kuvien ottamisen jälkeen. Otin kuvat tätä kirjoitusta varten jo pari viikkoa sitten ja jo nyt sormet syyhyäisivät vaihtaa tuosta pari tuotetta ihan toiseksi. Olin suorastaan yllättynyt siitä, mitä meikkejä olin tähän huolella pari viikkoa sitten valinnut. Kuvittelin olevani tavoissani nimittäin aika urautunut, mutta voi se mieli muuttua näköjään näinkin lyhyessä ajassa.

Ei se mitään, postauksen tarkoitus onkin lähinnä nykytilanteen dokumentointi. Jos ja kun tämä blogi on pystyssä vielä myöhemminkin, on mielenkiintoista seurata, kuinka luottomeikkien valikoima ajan saatossa muuttuu. Valitsin tähän kokoelmaan tuotteita, joista kaikkein eniten pidän ja joihin kiireisinä aamuina ensimmäiseksi tartun, koska tiedän, että näillä en voi epäonnistua ja tuloksesta tulee silti omaa silmää miellyttävä.

Eli tältä näyttää luottomeikkikokoelmani parin viikon takaa:

Kuten näkyy, luomivärit loistavat kokonaan poissaolollaan, mutta se johtuu lähinnä siitä, että osaan hyvilläkin tuotteilla edelleen sössiä koko homman ihan lahjakkaasti. En siis voi sanoa, että millään luomivärillä takuulla onnistuisin. Jos aamulla on kovin kiire, on luomivärin laitto se askel, jonka suosiolla jätän pois.

Sannin Karkkipäivä-blogista sain alunperin inspiksen kokeilla mineraalimeikkipohjia. Tilasin LilyLololta näytepakkauksen ja se oli rakkautta ensi kabukillisesta. En ole koskaan tottunut käyttämään vahvoja meikkipohjia. Ennen pärjäsin pelkällä puuterilla (vaihtelevalla menestyksellä). En pidä meikkipohjista, jotka näyttävät kasvoillani lähinnä naamiolta. Siksi yleensä kierränkin meikkivoiteet kaukaa.

Mineraalimeikkipohja sopiikin minulle siis kuin nenä päähän. Meikkipohja on kevyt ja huomaamaton, mutta silti kohtuullisen peittävä. Tästä en ihan heti luovu.

Mitä meillä oli ennen Flor... eikun Helena Rubinsteinin Lash Queen Sexy Blacks-ripsiväriä? Olen käyttänyt tätä jo niin kauan, etten oikeasti muista. Tämä oli ensimmäinen selkeästi kalliimpi kosmetiikkaostokseni. Hylsy on aivan ihana ja eihän tätä nyt kovin useasti tarvitse ostaa, joten Lash Queen on jäänyt vakikäyttöön. Nyt tosin pahasti vaikuttaa siltä, että tämä maskara on saanut uuden kilpailijan niinkin arkipäiväiseltä merkiltä kuin Rimmeliltä. Saapi nähdä, saako Helena jatkossa kenkää...

Olen rajausten kanssa aikaisemmin ollut tasan yhtä toivoton kuin luomivärienkin. L'Orealin geelirajauksen kanssa opin kuitenkin tekniikan, joka on lähes idioottivarma, mutta tuo silti mukavaa korostusta silmiin. Geelirajausta löytyy myös useammassa eri sävyssä.

En ole päässyt vielä niin pitkälle, että olisin kulmiani alkanut muotoilla. Lumenen värillisellä kulmageelillä ne saa kuitenkin juuri sopivasti erottumaan. Helppoa käyttää!

Kuten jo blogin ensimmäisestä postauksesta kävi ilmi, pursuaa kylppärinkaapit erilaisia huulituotteita, joten niiden suhteen valinnanvaraa riittää. Olen kuitenkin ihastunut monen muun tavoin näihin Natural Coden huulikiiltoihin. Ne tuntuvat huulillta sopivan kosteuttavilta. Niitä on myös helppo levittää jopa ilman peiliä, ilman että huulikiiltoa on muuallakin kuin huulilla. Minulla onkin näitä useampi sävy ja sävyistäkin useampi kappale sekä kotona, töissä että käsilaukussa. Tahmaisiahan nämä toki ovat kuin mikä, mutta senkin kanssa oppii elämään.

Eniten meikkaustani viime aikoina mullistanut tuote on samalla myös varmaan se kaikkein halvin. Rimmelin Santa Rose-poskipuna on ollut erittäin ahkerassa käytössä koko syksyn. Se tuo juuri sopivaa hehkua kasvoille. Sävy myös sopii vaalealle iholleni hyvin.

Palaan tähän aiheeseen siis joskus myöhemmin ja katsotaan, miten asiat ovat muuttuneet.

Onko teillä luottomeikkejä, joihin voi aina turvautua?

Syyskuun loppuneet

Huh huh. Puteleita ja purnukoita tuli syyskuun aikana tyhjenneltyä oikein olan takaa. Laskin piruuttani aamulla, kuinka paljon kosteusvoidetta kuukaudessa kuluu tätä menoa ja pääsin tulokseen, joka lähentelee litraa :o Onkohan se kaikki ihan tarpeellista? Iho ei ainakaan ole koskaan ollut pehmeämpi.

Kuukauden saldo koko komeudessaan

Kuukauden kosmetiikkatuotteet sisälsivät hittejä ja huteja, sekä uusia ja vanhoja tuttavuuksia.

Yksi hittikategoriaan kuuluva voide oli ehdottomasti Doven Purely Pampering-sarjan Almond Cream & Hibiscus-vartalovoide. Tätä saattoi surutta lotrata säärien iholle aamuisin. Tuoksu tässä on miellyttävä. Voiteen määrän kanssa täytyi vaan olla vähän varovainen. Lotrasin yksi aamu hieman ylimäärin ja huomasin, että työhuoneeni tuoksui pelkästään tältä koko aamupäivän. Myös työkaverit kyselivät, mikä mahtaa olla tuo mukava haju, joka täällä leijailee... Tuoksu tuli siis farkkujen läpi. 

Helena Rubinsteinin silmämeikinpoistoaineen kanssa emme oikein tulleet ensin alkuun juttuun, mutta joko aine parani vanhetessaan tai sitten tekniikkani kehittyi, koska tykkäsin tästä lopulta kovastikin. Aineen nimi on All Mascaras!, mutta ensin alkuun vaikutti, ettei tämä poistanut edes oman talon vesiliukoista ripsiväriä. Onneksi siis tästä ongelmasta päästiin yli. Silmänympärysiho jäi tämän jäljiltä miellyttävän tuntuiseksi.

Seuraavan kaksikon jo aiemmin esittelinkin tässä postauksessa. Lumenen Koivu & Hunaja-vartalokuorinnasta tykkäsin, mutta se loppui liian nopeaan. Body Shopin kuorinnasta taas en tykännyt ja se ei tuntunut loppuvan millään.

 

Herbinan Kaura-suklaa-vartalovoide tuli korvaamaan kesken kuukauden ylemmässä kuvassa olevan L'Occitanen Fleurs Merveilleuses-voiteen, joka päätti alkaa yhtäkkiä rullaamaan. Herbinan puolityhjää purkkia ihmettelin täällä.

Ihomurheiden aikaan sain apteekkireissulta mukaani Avenen Skin Recovery Creamin näytteen. Skin Recovery Creamin pitäisi sopia herkimmällekin iholle, koska siitä on aivan kaikki ylimääräinen karsittu pois. Tottahan toki on, että tässä voiteessa ei ihan oikeasti ole juuri mitään. Voide nimittäin koostuu enimmäkseen vedestä, mineraaliöljystä, glyseriinistä ja silikonista. Kokonainen purkki tätä maksaa muuten melkein 25 euroa!! Mielestäni ei ole mitään järkeä maksaa tuota hintaa näin yksinkertaisesta voiteesta, kun en nyt kuitenkaan usko, että Avenen lähdevesi olisi jotain ihmeainetta. Tehosta en oikein osaa sanoa mitään, näyte kesti valitettavasti niin vähän aikaa. Voi olla, että tämäkin olisi alkanut ihoani ennenpitkää tukkia.

Bernard Cassieren Chocolate Anti-Stress Care-kuorintavoide tuli Livboxissa. Tästä voiteesta ei oikein voi sanoa muuta hyvää kuin sen, että tuoksu oli todellakin varsin kaakaoinen ja ihana. Muuten kuorintavoide oli liian karkeaa, tuntui raapivan ihoa, eikä oikein tehnyt sille lopulta mitään.

Muutaman matkakokoisen L'Occitanen käsivoiteenkin kulutin. Sekä laventeli- että ruusuvoide ovat hyvin imeytyviä ja miellyttävän tuoksuisia, jos nyt sattuu näistä tuoksuista tykkäämään.

Ihoni ollessa pahimmillaan palasin vanhan, tutun ja turvallisen Lumenen Matt Touch puhdistusgeelin pariin. Kommentteja tuotteesta löytyy täältä.

Kuvassa oikealla olevan Yves Rocherin suihkusaippuan käytin loppuun. Pesutulos oli ihan ok, mutta tuoksu aikas voimakas. En oikein onnistunut tottumaan siihen missään vaiheessa.

Tälläistä syyskuussa. Saa nähdä kuinka monta litraa tavaraa tulee tässä kuussa kulutettua.

Elokuun loppuneita

Vaikka useimmat voidepurkit tuntuvat kestävän ikuisuuksia, olen silti saanut jotain käytettyä loppuun asti.

Ahavan päivävoide, Time to Hydrate, Essential Day Moisturizer tuli elokuun Livboxin mukana ja sain sen hyvin lotrattua parissa viikossa loppuun. Voide on tarkoitettu normaalista kuivalle iholle. Se on helposti levittyvä, jopa yllättävän jämäkänoloinen ja ainakin minun ihooni imeytyi ihan kohtuullisesti. Tuoksu on mieto, aika sellainen perus-kosmetiikan tuoksuinen, jos nyt niin voi sanoa. Ei tästä ainakaan mikään (kuollut)merellinen fiilis tullut. Mitään suurempia intohimoja ei tämä voide herättänyt. Varmaan ihan ok voide kuivaihoiselle. Itselleni en tätä ostaisi. Vähän epäselväksi jäi myös se, mikä tämän voiteen vaikutus oli näppyongelmaani, käytin tätä kuitenkin samaan aikaan Lumenen yövoiteen kanssa, joka nyt ainakin ihoani ärsytti.

Loppuun kului myös tämän hetken suosikkiripsivärini, Helena Rubinsteinin Lash Queen Sexy Blacks-maskara. Olen käyttänyt näitä jo useamman ja tykännyt. Ripsiväri mielestäni tuo omien ripsieni parhaat puolet hyvin esiin. Se ei välttämättä tuuheuta ihan kovin paljoa, mutta ei kökköönnykään kovin helposti ja pidentää ripsiäni ainakin jonkin verran. Onneksi uusi ripsari oli jo odottamassa käyttöönottoa, ettei tarvinnut tästä luopua.

Viatonta kabukia ei vahingoitettu tätä kuvaa ottaessa

Clarinsin silmänympärysvoide Eye Contour Gel lykättiin mukaani Sokokselta. Näytin varmaan jotenkin nuutuneelta, koska tämän voiteen pitäisi vähentää silmien turvotusta ja mustia silmänalusia. Koostumus on geelimäinen ja levittyy sekä imeytyy ihan mukavasti. Turvotukseen tai silmänalusiin se ei kyllä vaikuttanut pätkääkään. Tätä tuskin ostaisin.

Viimeinen Lumenen kasvoille käytettävä voide ei sinänsä loppunut, mutta heitin tämän Pure Radiance Vitamin C Eye Creamin pois, koska aloin jo epäillä senkin ärsyttävän ihoani. Todellisuudessa mitään kovin suurta reaktiota ei ole sinänsä näkynyt. Totesin vaan, että parempi aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä ja tuorein rasvoin. Silmänympärysvoiteena tämä oli vähän mitäänsanomaton. Voide oli riittoisa, eikä tuntunut loppuvan millään. Pienikin määrä tuntui iholla lisääntyvän määrältään vähintään kolminkertaiseksi. En huomannut heleytystä.

Body shopin Chocomania-suihkuvoiteen käytin viimeiseen pisaraan saakka. Kuvitelkaa tuo tyhjä pullo täyteen sellaista hieman hohtelevaa, ruskeaa, kaakaolta ihanasti tuoksuvaa suihkugeeliä. Kerrankin varoitus "ei saa syödä" oli tuotteessa ihan paikallaan. Ihana suihkuvoide, saatan ostaa tätä lisää. Chocomaniaa korvaamaan tuli Yves Rocherin ei-yhtään-niin-jännittävä granaattiomenasuihkugeeli, siitä sitten joskus myöhemmin.

L'Occitanen Date Bouquet-vartalovoin loppumisesta en ollut niinkään suruissani. Tämä on kaiketi tehty siihen 25 % sheavoiteen pohjaan, josta edellisessä postauksessa mainitsin. Kosteustehoja tässä siis riitti samalla kun voide kuitenkin levittyi hyvin. Tuoksu vaan oli sanalla sanoen vähän outo. Se tosiaan tuoksui taatelille, mutta soveltuuko tuoksu välttämättä kosmetiikkaan, niin siitä en ole yhtään varma. Tuoksu oli jännän makea eikä mitenkään erityisen houkutteleva.

Voidetta oli onneksi vain 100 ml, joten se ei kauaa kestänyt. Muovisen voideosan sai myös helposti pois, joten purkista tuli toistaiseksi säilytyskotelo lukuisille huulivoiteilleni, kun en sille muutakaan käyttöä ole vielä keksinyt. Todennäköisesti tässä käytössä siitä on enemmän iloa kuin voiteena.