Madridin tuliaiset

No niin! Tämäkin blogi on back in business. Madridin matka oli oikein mukava. Kolme päivää perillä oli ihan maksimi, mitä museoita ja kauppoja jaksoi kierrellä. Tulopäivänä hellettä oli mahtavat 35 astetta, seuraavanakin päivänä taisi mittari kohota 34 asteeseen. Sen jälkeen lämpötila viileni järkevämmäksi lähelle 25:ttä. Onneksi koko ajan kuitenkin tuuli, joten lämpötilat kuulostavat paljon hurjemmilta kuin ne oikeasti olivat.

Kosmetiikkaostoksiakin tuli tietenkin tehtyä. Tosin tällä kerralla en päässyt lähellekään niitä Berliinin kasoja, mikä lienee pelkästään vain hyvä asia. (Tosin tässä kohtaa ei varmaan kannata mainita, että rahat kuluivat sen sijaan laukkuihin.)

Bodybell-kauppoja oli useampia pitkin keskustaa. Bongasin sieltä ilokseni I <3 Makeupin eli Makeup Revolutionin sisarbrändin tuotteita, joita oli hauskaa päästä vihdoin livenä hiplailemaan. Kaupasta olisi myös saanut mm. Essenceä, mutta se nyt ei tällä kertaa oikein iskenyt. Bodybellet vaikuttivat muuten vähän paikallisilta Kickseiltä. Selektiivisen kosmetiikan ja hajuvesien lisäksi näitä halpismerkkejä löytyi myös.

Paleteista korkkasin paikan päällä jo tuon Parental Advisoryn, jossa on ihan odotetusti oikein loistava pigmentti. Olen nyt viimeiset pari kuukautta käyttänyt pannutushaastepalettiani eli IsaDoran Nude Essentialsia lähes joka päivä ja sen jälkeen oikeasti aika moni luomiväri on ihan superpigmenttinen. Parental Advisorya oli siis suorastaan ilo käyttää, kun luomiväri jopa näkyi johonkin. Sen verran voisin omia ostoksiani kritisoida, että tuli sitten taas ostettua tämmöinen nude-henkinen paletti nro n.

Kikossakin oli tietenkin pakko käydä! Niitä löysimme siitä ydinkeskustasta ihan kaksin kappalein. Esillä oli useampaakin kausikokoelmaa, mutta niissä ei ollut mitään tarpeeksi spesiaalia, joten päädyin Kikossa vain alelaarien äärelle.

Nämä Infinity-merkkiset yksittäisnapit olivat kaikki puoleen hintaan. Lieneekö joku uudistus tulossa sitten tai jotain. Valitsin sävyistä mielenkiintoisimmat.

Tässä vielä swatchit näistä väreistä.

Madridista toki löytyi lukemattomia muitakin kosmetiikkakauppoja. MACin pisteitä oli useampia. Inglotkin tuli bongattua, samoin Flormar. El Corte Inglésistä sai selektiivistä kosmetiikkaa vaikka minkälaista ja esim. Collistaria. Odotin kuitenkin ensimmäistä Sephoran reissuani kuin kuuta nousevaa ja niinhän siinä kävi, että koko homma oli aikamoinen pettymys. Ydinkeskustassa oli yksi Sephora El Corte Inglésin yhteydessä ja yksi oma kauppa. Näistä ei kuitenkaan saanut mitään kovin erikoisia merkkejä. Too Faced, NARS ja Urban Decay toki löytyi, mutta oikeastaan ainoastaan Marc Jacobs ja Sephoran oma merkki olivat sellaisia, joita ei Suomeen ihan helposti saa edes tilaamalla (paitsi jos haluaa maksaa tähtitieteellisiä postikuluja). Koska en näitä merkkejä kuitenkaan käytä, eikä Too Facedin uusimpia kokoelmiakaan missään näkynyt, poistuin Sephorasta tyhjin käsin.

Kikossa sentään oli kaikkea nättiä lisääkin. Alehyllystä löysin itselleni jälleen yhden luomiväripaletin, ihan pätevän oloisen kaksipäisen silmämeikkisiveltimen ja tuollaisen stain-tyyppisen värin, jota voi käyttää sekä poskille, että huulille. Tosin tuotteessa on enemmän kiiltoa kuin väriä ja se onkin kai tarkoitettu enemmän korostustuotteeksi.

Tässä vielä nämä swatchattuna. Luomiväripaletin kultainen persikka on aivan uskomattoman ihana. Mattaiset violetti ja musta sen sijaan aikas jauhoisia. Täytyy kokeilla, miten tämä käytössä pelittää.

Sellaisia terveisiä reissun päältä! Onneksi nyt ei tosiaan ole näköpiirissä mitään pippaloita, reissuja tai muitakaan menoja. Saa vihdoin olla vaan.

Uutuuksia Lumenelta ja IsaDoralta

Vaikka kovin pitkää kosmetiikkakokemusta minulla ei olekaan, niin syksy vaikuttaisi olevan kosmetiikkavuoteni lemppari. Vaikka kesän pirteät värit ovat kivoja, syksyllä saa kuitenkin rauhassa alkaa taas käyttää meikissäkin tummempia sävyjä, ruskeita ja violetteja, ihan lemppareitani (eikä oranssiakaan sovi unohtaa!) Kaiken kruunaa se, että kosmetiikkafirmoilta lykkää markkinoille jos jonkinlaista uutuutta, joista olen muutamia jo onnistunut haalimaan itselleni.

Kaikenlaista mielenkiintoista on myös Lumenella ja IsaDoralla, enkä ole muutamia uutuuksia voinut vastustaa. Olen selkeästi meikkauksessa siirtymässä jälleen seuraavaan vaiheeseen, eli huusholliin on kummasti alkanut kertyä erinäisiä kulma- ja korostus/varjostustuotteita viime aikoina. Ei siis liene ihme, että ostin hyppykengässä IsaDoran uudet Face Sculptor-setit ja Lumenen puuterimaisen kulmavärin. En voinut myöskään vastustaa Lumenen tämän syksyn Nude & Matt-kokoelman luomivärejä ja Natural Coden uusia huulikiiltokyniä.

Natural Codelta ilmestyi loppukesästä uusi Candy Smile-huulikiiltokynien kokoelma. Sävyjä on kuusi, joista itse valitsin ne kolme viimeistä. Näiden kolmen sävyn lisäksi on valikoimissa vielä yksi nude ja kaksi pinkimpää kynää. Sävyt ovat kuvassa vasemmalta lähtien 6 Cherry Pop, 5 Candy Apple ja 4 Juicy Popsicle, johon olen erityisesti ihastunut. Kuten kuvista näkyy, pigmenttiä riittää. Tummempien sävyjen kanssa tekisi melkein mieli käyttää jo huultenrajauskynää. Pigmentti on lähes huulipunien luokkaa ja kestävyys oli ainakin tuossa Candy Applessa ihan kohtuullinen. Tosi kivoja kyniä!



Lumenen luomiväriduoja olen nyt viime aikoina ostanut muitakin, koska olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt niiden pigmenttisyydestä. Omistan yhden vanhanmallisen duon ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Pigmentti näissä on pääosin jopa parempi, kuin Lumenen neljän sävyn paleteissa. Syyskokoelmaan kuuluvat 3 Kaislikon kevät ja 8 Tunturimaisema eivät ole tässä poikkeus. Mietin tosin tuossa, että ovatkohan nämä tosiaan ihan uusia sävyjä vai onko vain kokoelman jo olemassaolevia sävyjä ympätty tuohon Nude & Matt-teemaan. Ainakin tuo Kaislikon kevät on vähän hassu nimi syyskokoelmaan.

Puuterimaista kulmaväriä on tarjolla vain tässä Medium Brown-sävyssä.

Tässä vielä sävyt kädelle testattuna, ylimmässä rivissä ensin Kaislikon kevät ja sitten Tunturimaisema. Edelleen minua huvittaa vähän se, että kokoelma on Nude & Matt ja ainakin näissä luomiväreissä ainoa kunnolla matta on tuo tumma ruskea. Kaislikon kevään vaaleammassa sävyssä on jopa glitteriä. No ehkä tämä menee sitten enemmän siihen kokoelman nude-puoleen. Luomivärit ovat aavistuksen jauhoisia, mutta levittyvät silti tosi hyvin.

Kulmaduo sen sijaan on sävyiltään ehkä hieman pettymys. Pigmettiä saisi minusta olla vähän enemmän ja sävyt ovat myös hieman kuivia. Vaalea sävy on lisäksi niin vaalea, että tämä melkein katoaa ihoon. Täytyy katsoa, kuinka sävyt kulmilla käyttäytyvät. Yhdistettynä kulmageeliin nämä saattavat olla kuitenkin ihan käyttökelpoisia.

IsaDoran Face Sculptoreiden kuvat näin ensimmäistä kertaa Kicksin lehdessä ja tietenkin sellainen "paako saada"-fiilis iski heti. Nämä ovat vaan niin jotenkin söpöjä ja kuten sanottua, olen ollut varjostusväreihin vähän kallellaan viime aikoina. Sävyvaihtoehtoja on kaksi, tummempi 01 Warm Peach ja vaaleampi 02 Cool Pink. En osannut valita kumman haluaisin, joten otin molemmat. Sävyt ovat hämmentävän lähellä toisiaan ja näihin olisi toivonut kyllä selkeämpää värieroa.

Sanoisin, että Face Sculptorit voisivat sopia aloittelijoille aika hyvin, koska näillä ei varmasti övereitä ihan heti saa aikaiseksi. Sävyt ovat jonkin verran jauhoisia ja niitä saa kerrostaa, että jotain näkyvää saa aikaiseksi. Ainoastaan korostusvärien kanssa on ehkä syytä olla hieman tarkkana. Olen tässä testannut molempia kädelle, yläpuolella Warm Peach ja alapuolella Cool Pink. Korostusväreissä on pientä sävyeroa, Cool Pinkissä se on hieman punaisempi. Poskipunista Warm Peachin sävy on ihanan persikkainen. Aurinkopuuterit eivät ole kovin voimakkaita, mutta Warm Peachin aurinkopuuteri näytti minusta vähän turhan oranssilta.

Ei siis mikään napakymppi IsaDoralta näiden suhteen, eikä molempia kannata varmaankaan hankkia. Sen verran lähellä paletit ovat toisiaan.

Houkuttelevatko teitä syysuutuudet? Mihin olette erityisesti iskeneet silmänne?

Muistakaa myös arvonta!

Loppuneet heinäkuu 2014

Heinäkuussa loppuneita purkkeja oli onneksi paljon enemmän kuin kesäkuussa. Toistaiseksi ennätykseni taitaa olla 12 purkkia, mutta nyt pääsin kolmeentoista. Tosin täytyy myöntää, että yksi näistä on sellainen, jonka muuten vaan heitän pois.

Aika kiva saldo, vaikka joukossa on muutama testerikokokin.

Huulivoiteita käytin loppuun peräti kolme! Burt's Beesin huulikiilto tuli vuosi sitten Livboxin mukana, mutta sen korkki on jo hajalla ja vuoden kassin pohjalla pyörittyään en oikein osaa käyttää tätä enää ilman pientä ällötystä. Purtilo saa siis mennä roskiin. Muuten tuote oli ihan kiva.

Huulivoiteista käytin loppuun jälleen yhden Labellon Camomile & Calendula-voiteen. Tämä on ihan suosikkini, eikä vieläkään jemmojeni viimeinen.

Neutrogenan Lipcare-huulivoide oli ihan hyvää peruskamaa. Maku on miellyttävän neutraali.

Frantsilan Luontoäidin hoitava huulivoide ei ehkä kulunut loppuun ihan viimeistä tippaa myöden, mutta puteli ehti olla jo vuoden auki, joten totesin, että se on aika vaihtaa uuteen. Ihana aniksentuoksu tästä on hävinnyt jo aikapäiviä sitten. Loppua kohden voiteesta alkoi yhä enemmän öljy jakautua pois, joten se ei ollut niin mukavaa edes käyttää. Kosteutustehot eivät välttämättä voiteessa olleet ihan huippuluokkaa, mutta aamukäytössä se ajoi asiansa ihan mallikkaasti. Olen huulivoiteesta kirjoittanut jo viime vuoden syyskuussa.

Favoran seerumikin loppui laiskalla käytöllä viimein. Se oli ihan kiva, joskin vähän tylsä. Kirjoitin seerumista enemmän huhtikuussa.

Mario Badescun tuotteet taisin saada BeautyBay-tilauksen kylkiäisenä joskus talvella. Sain sekä Enzyme Cleansing Gelin että Glycolic Acid Tonerin ja tykkäsin molemmista. En tiedä oliko sattumaa vai näiden tuotteiden ansiota, mutta ihoni oli näitä käyttäessä todella hyvässä kunnossa. Mario Badescun tuotteet eivät ole myöskään hinnalla pilattuja ja niitä saa ostettua ainakin BeautyBaystä. Voisin ostaa näitä lisääkin, mutta ensin täytyisi vaivautua selvittämään merkin kanta eläinkokeisiin.

Dermosilin Cleansing Mousse saattaa olla vanhin käytössäni oleva kosmetiikkatuote, joten se sai jo loppuakin. Tuotteelle luvataan onneksi pitkää säilyvyysaikaa, koska korkkasin tämän joskus viime vuoden huhtikuussa. Pesin silloin yhdellä pesukerralla (!) tällä pois myös meikit (!!), joka tosin siihen aikaan koostui ripsiväristä ja mineraalimeikkipuuterista. Ihan kohtuullisesti lähti. Nyt taas tuntuu siltä, että tämän tehot eivät oikein tunnu riittävän edes aamuisin kasvojen pesuun. Vaahto on aika höttöistä ja tulos on hyvin hellävarainen. Pesuvaahto ei siis ainakaan liikaa kuivata ihoa.

Lumenen Sensitive Touch-silmämeikinpoistoaine oli minulla vesiliukoiselle meikille tarkoitettuna versiona. Moni on kehunut ainakin meikinpoistoaineen vedenkestävälle meikille tarkoitettua versiota ja todellakin toivon, että se on huomattavasti parempaa kuin tämä. Minulta meinasi nimittäin mennä meikinpoistoaineen kanssa hermot ja jos sitä vähän "vahingossa" väliin viemäriin kaatuikin, niin loppuipahan nopeammin. Meikinpoistoaine lupaa olla hellävarainen, mutta ainakin minun silmissäni se kirveli kuin viimeistä päivää. Tätä en siis suosittelisi herkkäsilmäisille missään nimessä. Aine oli myös jotenkin tosi liukasta ja tuntui vain levittävän silmämeikin pitkin naamaa. Täytyy tosin sanoa, että nykyisen silmämeikinpoistoaineen kanssa on tullut jopa tätä ikävä, koska se on, jos mahdollista, vieläkin hirveämpää tavaraa.

Acon Golden Delicious-vartalovoide oli joulun ostos. Se tekee mitä lupaa, eli tuoksuu vaniljalta ja omenalta. Vartalovoiteena Golden Delicious oli aika lirua, ei siis sovellu ihan kuivaihoisimmille.

Yves Rocherin suihkugeelit ja minä emme sen sijaan tule jostain syystä yhtään toimeen, koska tämä oli jo varmaankin kolmas käyttämäni suihkugeeli ja en ole tykännyt yhdestäkään. Jardins du Monde-sarjaan kuuluva tiarekukalta tuoksuva geeli oli ihmeen makeaa, eikä yhtään hyvällä tavalla. Geeli oli hyvin oudon tuoksuista ja minusta muistutti eniten makean lämmintä kissanpissaa... Jokseenkin hirveää, mutta hampaat irvessä käytin loppuun ja ei, tuoksuun ei tottunut missään vaiheessa.

Sellainen kuukausi tällä kertaa. Mitenkäs teillä on mennyt loppuneiden tuotteiden kanssa?

Loppuneet: kesäkuu 2014 + ilmoitusluontoista asiaa

Loppuneiden saldo kesäkuussa oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Vain kolme tuotetta! Tosin tämähän tarkoittaa sitä, että niitä puolityhjiä purkkeja riittää sitten tämän kuun loppuneisiin ihan reilusti.

Tämän kuun loppuneet olivat kaikki tuotteina erittäin hyviä. Natural Coden huulikiilto sävyssä Creamy Strawberry kului loppuun suorastaan ennätysajassa, kun vein sen töihin käytettäväksi. Töissä kuitenkin käytin tätä useamman kerran päivässä. Sävy oli kaunis ja helppo. Huulikiillon levittäminen onnistui myös ilman peiliä, koska pienet hutiosumat eivät juurikaan iholla näkyneet. Voisin ostaa tätä lisää, mutta vastaavia huulikiiltoja on sen verran paljon, että kuluttelen niitä ensin loppuun.

Laveran käsivoiteesta kirjoittelinkin jo aikaisemmin. Todella hyvä, kevyt käsivoide ja ihana tuoksu. Ostan lisää sitten joskus, kun olen saanut kulutettua loppuun muut käsivoiteet, joita on sen seitsemän litraa. Käsivoidehaasteen saldo on nyt 25 g + 50 ml käytettyä käsivoidetta. Vähän surkeeta.

Uriagen Cu-Zn-kupari-sinkkivoiteen käytin sheivauksen jälkeen säärille. Se toimi oikein hyvin ihon rauhoittamiseen. Kirjoittelin voiteesta jotain jo viime syksynä.

Lyhyestä virsi kaunis loppuneiden suhteen ja sitten siihen muuhun asiaan: tämä blogi (ja minä) on parhaan taitonsa mukaan yrittänyt olla eläinkokeeton sieltä jostain toukokuun alkupäivistä lähtien näitä loppuneet-postauksia lukuunottamatta. Koin elämäni järkytyksen toukokuussa kun vihdoin otin selvää, mitä ne eläinparat saavat kärsiä turhakkeen takia, jota suurin osa kosmetiikasta nyt kuitenkin on. Siinä itkeskellessäni (koska nykyään herkistyn vaikka aidanseipäästä), totesin, etten voi mitenkään perustella itselleni sellaisten kosmetiikkatuotteiden käyttöä, joiden takia joku elukkaparka on saanut heittää henkensä. Joten se oli sitten bye bye L'Occitane, Helena Rubinstein, L'Oreal ja kumppanit.

Sitä ei tarvitse pelätä, että rupeaisin asian suhteen fanaattiseksi täällä blogissa, se ei kuulu tyyliin. Koen tämän jotenkin tosi henkilökohtaisena valintana ja se on kaikkien oma asia, miten tähän omassa elämässään suhtautuu. Ajattelin vain saattaa päätökseni tiedoksi, jos vaikka joku ihmettelee, mihin ne Diorin meikit ja Livboxit blogista hävisivät. Eläinkokeettomaan kosmetiikkaan ja kodin kemikaaleihin siirtyminen on muuten ollut yllättävän kivutonta. Päänvaivaa ovat tuottaneet lähinnä vain hajuvedet ja viemärinavaaja :D

Erityiskiitos asiassa kuuluu myös Hennalle, joka esimerkillään sai minut ajattelemaan, että ehkä tässä eläinkoeasiassa, kaikista laeista ja direktiiveistä huolimatta, on vielä jotain ongelmaa.

Siskoni kysyi minulta pari viikkoa sitten, että olenko nyt parempi ihminen. Ihmettelin takaisin, että eikö hän tosiaan näe tätä sädekehää pääni päällä :p

Seppälän uusi värikosmetiikka: Punat

Tuotteet on saatu testiin Seppälältä

Seppälän uusien meikkituotteiden esittely jatkuu. Seuraavana on vuorossa erilaiset huulille ja poskille laitettavat punat.

Poskipunia on vain kahdessa eri sävyssä, mutta huulimeikkiin tarvittavia tuotetta löytyy sitäkin runsaammin vähän joka lähtöön. The To Die For Lipstick-huulipunia on kahdeksassa eri sävyssä, The Put a Smile On Pencil-huultenrajauskyniä viidessä.

 
Edellisestä kuvasta on unohtunut huulikiillot, joita on kahta erilaista niitäkin. The Brilliant Lip Glossia saa sekä tuollaisessa perinteisemmässä putkilossa että tuubissa. Molempia huulikiiltoja on kuusi eri sävyä ja tuubikiiltojen erikoisuus on sävyittäin vaihtuva tuoksu.

02 Pink Dream-poskipuna, huulipunat 06 My Lips ja 07 Cherish, rajauskynät 01 Rose Touch ja 04 Red Drama

Sarjan yleisilme on kokonaisuudessaan mielestäni ihan tyylikäs, mutta valitettavasti huulipunat tekevät ulkonäöllään tässä poikkeuksen. Tuollainen muovinen hylsy jotenkin huutaa halpaa. Huulipunista itsestään lisäksi näkyy vielä sauma, josta punan kaksi eri puolta on liitetty yhteen. Hauska idea sen sijaan on se, että pohjasta näkyy suoraan punan sävy.

Tästä setistä poskipuna nousi jälleen yhdeksi suosikikseni. Pink Dream on sopivan kevyt sävy kasvoilleni ja puna irtoaa helposti siveltimeen. Sävy on aavistuksen shimmerinen vaaleanpunainen. Poskipuna myös pysyi kasvoillani ihan kiitettävästi koko päivän. Poskipunat eivät ole hinnallakaan pilattuja, 6,95 e.

Rose Touch-kynä, My Lips-puna, Red Drama-kynä, Cherish-puna, Pink Dream-poskipuna

Huultenrajauskynät ovat ihan hyvää peruslaatua. Pysyvyys oli hyvä, eivätkä ne kuivattaneet liikaa. Kynät ovat todella pehmeitä, joten ihan kaikki ihon pikkuvirheet eivät onneksi tulleet esiin. Pehmeys tosin takaa sen, että näitä saa olla vähän väliä teroittamassa. Hintaa kynillä on 3,95 e.

Enemmän ongelmia minulla oli sitten huulipunien kanssa. Kumpikaan sävyistä ei ollut oikein minua. My Lips on nimensäkin mukaisesti hyvin nude-tyyppinen huulipuna. Se teki huulet yllättävän mattaisiksi. Puna kesti huulilla hyvin kahvituntiin asti, mutta varsinkin uudelleenlevityksen jälkeen alkoi selkeästi kertyä huulten pystyjuonteisiin, ei hyvä.

Cherish-puna taas jätti minut vähän kahden vaiheille, että oliko tämä nyt hyvä vai huono. Cherishiä oli käytännössä aivan mahdotonta levittää huulille siististi ilman rajausta. Yksinään se oli heti pitkin naamaa ja alkoi valua juonteisiin, ennen kuin ehti kissaa sanoa. Se myös värjäsi, joten lopputulos oli korjailujenkin jälkeen aika suttuinen. Rajauksen kanssa pärjäsi vähän paremmin. Pysyvyys oli hyvä ja värjäyksen vuoksi puna kului suhteellisen tasaisesti pois, joskin kasaantui aavistuksen taas pystyjuonteisiin kuten My Lipskin. Ei siis mitään kaikkein helpoimpia yksilöitä nämä. Hinta on 5,95 e.

Putkilokiilto 04 Raspberry Dream, tuubikiilto 03 Super Star

Jos huulipunat olivat vähän susia, on huulikiilloista sen sijaan tullut taas suosikkeja. Itse testasin tuon putkilokiillon ja siskoni tuubin. Ajattelin ensin vähän, että Raspberry Dream-sävy olisi turhankin lälly mieltymyksiini, mutta siinä onkin kiiltoa juuri sopivasti, jotta huulikiilto näytti todella kauniilta huulillani. Ihastuin myös tämän huulituntumaan aivan täysin. Kiilto ei ole juurikaan tahmainen vaan tuntuu lähes huulirasvamaiselta. Sen lisäksi se pysyy todella hyvin, kesti melkein jopa yhden suihkukäynnin.

04 Raspberry Dream, 03 Super Star

Siskoni Essi oli omaansa ihan yhtä tyytyväinen. Sävy oli hyvä ja varsinkin huulipunan päällä täydellinen. Tahmaisuutta tosin tuubikiillosta nähtävästi löytyy enemmän. Tuoksu miellytti siskoani myös. Minusta huulikiilto tuoksui lähinnä Hubba Bubballe, mutta siskoni osasi paremmin paikallistaa sen sellaisiin kiekossa myytäviin levymäisiin vadelmapurkkiin, joita R-kiskalta joskus vuonna nakki sai. Putkilossa huulikiillot maksavat muuten 5,95 e ja tuubissa 4,95 e. Loistava hinta-laatusuhde siis jälleen.

Sekä hyvää että vähemmän hyvää löytyi taas tälläkin kertaa Seppälän kosmetiikkatarjonnasta. Toistaiseksi mitään täydellisiä rimanalituksia ei ole kuitenkaan vastaan tullut. Miltä punakokoelma teistä vaikuttaa?

Luottomeikit marraskuu 2013

Tämä on selkeästi postaus, joka on syytä tehdä välittömästi kuvien ottamisen jälkeen. Otin kuvat tätä kirjoitusta varten jo pari viikkoa sitten ja jo nyt sormet syyhyäisivät vaihtaa tuosta pari tuotetta ihan toiseksi. Olin suorastaan yllättynyt siitä, mitä meikkejä olin tähän huolella pari viikkoa sitten valinnut. Kuvittelin olevani tavoissani nimittäin aika urautunut, mutta voi se mieli muuttua näköjään näinkin lyhyessä ajassa.

Ei se mitään, postauksen tarkoitus onkin lähinnä nykytilanteen dokumentointi. Jos ja kun tämä blogi on pystyssä vielä myöhemminkin, on mielenkiintoista seurata, kuinka luottomeikkien valikoima ajan saatossa muuttuu. Valitsin tähän kokoelmaan tuotteita, joista kaikkein eniten pidän ja joihin kiireisinä aamuina ensimmäiseksi tartun, koska tiedän, että näillä en voi epäonnistua ja tuloksesta tulee silti omaa silmää miellyttävä.

Eli tältä näyttää luottomeikkikokoelmani parin viikon takaa:

Kuten näkyy, luomivärit loistavat kokonaan poissaolollaan, mutta se johtuu lähinnä siitä, että osaan hyvilläkin tuotteilla edelleen sössiä koko homman ihan lahjakkaasti. En siis voi sanoa, että millään luomivärillä takuulla onnistuisin. Jos aamulla on kovin kiire, on luomivärin laitto se askel, jonka suosiolla jätän pois.

Sannin Karkkipäivä-blogista sain alunperin inspiksen kokeilla mineraalimeikkipohjia. Tilasin LilyLololta näytepakkauksen ja se oli rakkautta ensi kabukillisesta. En ole koskaan tottunut käyttämään vahvoja meikkipohjia. Ennen pärjäsin pelkällä puuterilla (vaihtelevalla menestyksellä). En pidä meikkipohjista, jotka näyttävät kasvoillani lähinnä naamiolta. Siksi yleensä kierränkin meikkivoiteet kaukaa.

Mineraalimeikkipohja sopiikin minulle siis kuin nenä päähän. Meikkipohja on kevyt ja huomaamaton, mutta silti kohtuullisen peittävä. Tästä en ihan heti luovu.

Mitä meillä oli ennen Flor... eikun Helena Rubinsteinin Lash Queen Sexy Blacks-ripsiväriä? Olen käyttänyt tätä jo niin kauan, etten oikeasti muista. Tämä oli ensimmäinen selkeästi kalliimpi kosmetiikkaostokseni. Hylsy on aivan ihana ja eihän tätä nyt kovin useasti tarvitse ostaa, joten Lash Queen on jäänyt vakikäyttöön. Nyt tosin pahasti vaikuttaa siltä, että tämä maskara on saanut uuden kilpailijan niinkin arkipäiväiseltä merkiltä kuin Rimmeliltä. Saapi nähdä, saako Helena jatkossa kenkää...

Olen rajausten kanssa aikaisemmin ollut tasan yhtä toivoton kuin luomivärienkin. L'Orealin geelirajauksen kanssa opin kuitenkin tekniikan, joka on lähes idioottivarma, mutta tuo silti mukavaa korostusta silmiin. Geelirajausta löytyy myös useammassa eri sävyssä.

En ole päässyt vielä niin pitkälle, että olisin kulmiani alkanut muotoilla. Lumenen värillisellä kulmageelillä ne saa kuitenkin juuri sopivasti erottumaan. Helppoa käyttää!

Kuten jo blogin ensimmäisestä postauksesta kävi ilmi, pursuaa kylppärinkaapit erilaisia huulituotteita, joten niiden suhteen valinnanvaraa riittää. Olen kuitenkin ihastunut monen muun tavoin näihin Natural Coden huulikiiltoihin. Ne tuntuvat huulillta sopivan kosteuttavilta. Niitä on myös helppo levittää jopa ilman peiliä, ilman että huulikiiltoa on muuallakin kuin huulilla. Minulla onkin näitä useampi sävy ja sävyistäkin useampi kappale sekä kotona, töissä että käsilaukussa. Tahmaisiahan nämä toki ovat kuin mikä, mutta senkin kanssa oppii elämään.

Eniten meikkaustani viime aikoina mullistanut tuote on samalla myös varmaan se kaikkein halvin. Rimmelin Santa Rose-poskipuna on ollut erittäin ahkerassa käytössä koko syksyn. Se tuo juuri sopivaa hehkua kasvoille. Sävy myös sopii vaalealle iholleni hyvin.

Palaan tähän aiheeseen siis joskus myöhemmin ja katsotaan, miten asiat ovat muuttuneet.

Onko teillä luottomeikkejä, joihin voi aina turvautua?

... ja sitten YSL:ää

Samaiselta Emotionin keikalta, josta aiemman postauksen Diorin huulipunankin hankin, tarttui hihaan myös YSL:n Golden Gloss-huulikiilto sävyssä 54 Golden Sand. Tämä ostos meni enemmän siihen kategoriaan, kun halvalla sai. Huulikiilto maksoi nimittäin vain 15 euroa.

Olin sävyn suhteen vähän epäluuloinen, koska en yleensä kovin nudeista sävyistä tykkää. Yksin käytettynä tämä ei juurikaan väriä huulille tuo. Huulikiillossa on kuitenkin juuri sitä kiiltoa niin hyvin, että vähän mattaisempien huulipunien päälle käytettynä tällä saa aikaiseksi varsin mukavasti sädehtivät huulet. Kiilto levittyy hyvin ja pysyy kohtalaisesti. Miinusta tulee tuoksusta, joka YSL:n mukaan on vastustamaton mango, mutta minun mielestäni lähinnä vain outo. Tuoksu onneksi haihtuu nopeaan.

Golden Glossien jujunahan on se, että niiden pitäisi sisältää aitoa kultaa (0,2 %), josta kiilto nimenomaan saadaan. Mielestäni tämä on taas puhtaasti niitä markkinointikikkoja. Onko mitään järkeä käyttää aitoa kultaa nimenomaan huulikiillossa, kun samaan tulokseen pääsee varmasti jollain synteettisellä glitterillä? Onhan se toisaalta hienompaa sanoa, että lisättiin sitten huulikiiltomme 24 karaatin kultaa, kuin että lisättiin siihen glitteriä. Ja taas miljoonat naiset hullaantuvat, pakko saada!

Yksi syy tähän vähän kitkerään skeptisyyteeni on myös se, että olen nyt tavannut huulikiiltopaketin INCIn läpi neljään, viiteen kertaan, enkä ole vieläkään löytänyt sieltä ainesosaa, joka mielestäni kultaan viittaisi. YSL:n sivuilla olevassa INCIssä kulta kyllä mainitaan, mutta se INCI on ihan eri kuin mitä pakkauksen kyljessä lukee. Että sellaista. Tiedä nyt sitten mitä tästäkin ajattelisi.

Huulikiiltona tämä on kuitenkin erittäin mainio ja näitä kyllä tekisi mieli hankkia lisääkin.

Oletteko YSL:n kiiltoon jo tutustuneet? Löydättekö INCIstä kullan? Jos sitä kultaa tästä tosiaan löytyy, niin kannattaisikohan tarjota putkiloa vaikka kultarahaksi.comissa, ties vaikka pääsisi voiton puolelle...

Hutiostoksia

Myönnetään. Sorruin kaupanpäälliseen, kun tässä hiljattain kävin Anttilassa meikkiostoksilla. Bootsin No7-sarjaan sai luomiväripaletin kaupan päälle, kun osti tarpeeksi isolla rahalla kyseisen sarjan muita tuotteita. Minulla oli jo ennestään yksi High Shine-linjan huulikiilto, joten päätin ostaa pari lisää. Huulikiiltojahan ei koskaan voi olla liikaa, vai kuinka?

Carmine, Pink Veil, Rose Pearl

Näiden No7-huulikiiltojen värivalikoima ei ole missään kaupassa ollut mitenkään päätä huimaava. Ulkomailla sarjaan kuuluu toistakymmentä sävyä, mutta mielestäni olen nähnyt näitä suomalaisissa kaupoissa vain neljässä värissä. Suomalainen värivalikoima on myös aika erikoinen. Valita voi kolmesta hyvin nudesta sävystä, joista yllä on kaksi. Se kolmas on hieman vaaleanruskeaan taittava. Jotta ei ihan tylsäksi menisi, neljäs vaihtoehto on (ainakin purkissa) oikein tumman viininpunainen sävy.

Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun nämä tarvitsisi saada purkista huulille. Ensinnäkin purkin suuaukko on sellainen, että se tahtoo pyyhkiä aplikaattorista käytännössä kaiken kiillon pois. Päähän jää pieni huulikiiltohelmi, josta sitten yrität tököttää kiiltoa huulille. Itse huulikiilto tuntuu jotenkin kuivattavalta. Sitä saa myös kerrostaa, kerrostaa ja vielä kerran kerrostaa, jotta edes tuo kaikkein tummin väri näyttäisi huulilla edes joltain. Huulikiilto kaiken lisäksi ei oikein levity tasaisesti vaan kertyy juonteisiin. Sain hangata huulikiiltoa jonkin aikaa, jotta sain sen huulille edes jokseenkin tasaisesti. Maku on makea eikä mitenkään erityisen miellyttävä.

Sävyt näyttävät tuossa ylläolevassa kuvassa varmaankin kymmenen kertaa paremmilta, kuin mitä ne loppujen lopuksi huulilla ovat. Pahin pettymys näistä on tuo oikeanpuoleinen Rose Pearl-sävy, joka ei huulikiillon nimestä huolimatta juurikaan kiillä eikä muutenkaan näy. Oikeasti, ihan huulirasvalla saa aikaan paremman tuloksen. Pink Veil nyt sentään vähän näkyy, mutta tosiaan vain vähän.

Aplikaattori ei ole mikään kovin erikoinen

Aikamoinen pettymys siis. En voi suositella. Kannattaa panostaa näiden sijaan vaikka L'Orealin kiiltoihin, jotka tuntuvat kuin Ferrareilta näiden No7-Ladojen rinnalla.