Naturisimon kesätestisetin mukana oli juuri sopivasti tullut muutama aurinkovoide, jotka pääsivät nyt testiin. Tuotteet olivat Green People-sarjan Sun Lotion SPF 15 ja 25 ja Hurraw'lta Sun Balm-huulivoide. Kasvojen ihon suhteen päätin pelata varman päälle ja käyttää keväällä ostamaani Louis Widmerin Extra Sun Protection-aurinkosuojaa.
Green Peoplen SPF 15-voidetta käytin jaloille. En muista, että jalkani olisivat koskaan palaneet, joten uskalsin laittaa niihin tätä kohtuullisen kevyttä aurinkosuojaa. Muualla vartalolla 15:n kerroin olisikin ollut ihan yhtä tyhjän kanssa. Sen tehot eivät olisi ikinä riittäneet. Suojaava aine on tässä muuten titaanidioksidi.
SPF 15-voide kiinnosti minua myös siksi, että tässä on jonkinlainen luonnollinen ruskettumista edistävä aine mukana. Siis häh? Voide sekä suojaa auringolta, että altistaa sille, jotta ruskettumista tapahtuu? Noh, koska sääreni eivät ole ikinä myöskään ruskettuneet, en odottanut tältä liikoja.
Voide oli luonnonkosmetiikan aurinkosuojien tapaan aika tuhtia tavaraa. Sen sai kuitenkin levittymään ihan kohtuullisesti, joskin ihan pakostakin tätä kului aikamoinen määrä pelkästään säärien iholle. Olipahan suojateho parempi. Valkaisevaa vaikutusta en voiteella huomannut. Voiteen imeytyminen ei ollut kovin nopeaa, mutta tahmaisuus hävisi ennen pitkää. Kumpikaan Green Peoplen voide ei tuoksunut juuri miltään, mistä plussaa.
Lopputulos oli lopulta +/- nolla. Eli ei tapahtunut ruskettumista, mutta en palanutkaan. Kelpaa minulle.
Green Peoplen SPF 25-voidetta sen sijaan levitin käsivarsiin, jotka ovatkin sitten jo vähän herkempiä palamaan. Titaanidioksidia on tässäkin.
Voide oli aika tönkköä edelleen, mutta muuttui iholla jännän vesimäisen tuntuiseksi ja levittyi itse asiassa paremmin kuin SPF 15. Käytin toiseen käteen vahingossa vähän jo liikaakin voidetta ja valkoisuus selkeästi jo näkyi. Voide ei imeytynyt ihan hetkessä ja alkoi rullaantua jos liikaa hieroi.
Tehot eivät tässä yllättäen ihan riittäneet. Ranteeni selkeästi punersivat iltapäivään mentäessä, joskaan eivät suoranaisesti kuitenkaan palaneet.
Kumpikaan Green Peoplen voide ei oikein tehnyt minuun niin hyvää vaikutusta, että ostaisin näitä täyskokoisena.
Widmer sen sijaan ei pettänyt. Käytin Louis Widmerin Extra Sun Protection-voidetta kasvoille, kaulalle, niskaan ja dekolteelle, eli paikoille, jotka minulla aina kärähtävät.
Voide oli taas vahvaa, mutta levittyi aika hyvin. Imeytyminen sitten kestikin pienen ikuisuuden. En jaksanut vartoilla vaan levitin meikkipohjan (Lily Lolo) aavistuksen nahkealle iholle. Yllättäen ongelmia ei kuitenkaan ollut vaan Widmer ja Lily Lolo tulivat hyvin juttuun. Suojaava aine tässä taitaa olla kemiallinen (oksibentsoni).
Teho riitti oikein hyvin, vain huonosti rasvatut paikat hieman punoittelivat iltapäivällä.
Hurraw!'n aurinkosuojan sisältävä huulivoide pääsi myös tehokäyttöön. Huuleni eivät ainakaan tuntuneet reissusta kärsineen, joten kaipa tämä tehosi. Tosin tämä on ainoa voiteista, jota ylipäätään päivän mittaan lisäilin (tiedetään, tiedetään, aurinkovoiteita ei pitäisi levittää vain sitä yhtä kertaa ja toivoa parasta). Lisäystarve johtui kyllä ihan vaan siitä, että huulivoide ei oikein tahtonut kosteuttaa tarpeeksi.
Kaiken tämän olen valmis antamaan Hurraw'lle anteeksi, koska tuoksu tässä on suorastaan jumalainen! Tämä nimittäin tuoksuu ihan Fazerinalle ja Jaffa-kekseille, nam! Hurraw'n huulirasvoissa näyttää olevan vaikka minkälaista makuvaihtoehtoa, joten pakkohan niitä muitakin on vielä kokeilla.
Miltäs näytti? Oletteko kokeilleet luonnonkosmetiikan aurinkosuojia? Minkä aurinkovoiteen nimeen ylipäätään vannotte?
