keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Milani-maniaa!

Cocktail Cosmeticsin uutiskirje kertoi minun ilokseni ja pankkitilini suruksi loistavan uutisen pari viikkoa sitten. Kauppa on ottanut myyntiin Milanin meikkejä! Olin tietenkin haukkana taas paikalla ja erittäin iloinen siitä, että myös kauniita Rose Powder Blush-poskipunia oli mukana valikoimissa. Saatoin hieman taas seota ja haalin itselleni kaikki viisi tarjolla olevaa sävyä, muahahhaa.


Mutta katsokaa nyt niitä, kun ne on kauniita! Kyllä muutkin kuin selektiiviset merkit osaavat tehdä silmää miellyttävää kosmetiikkaa.


Tässä on kuvissa Tea Rose, Love Potion ja Coral Cove. Hintaa poskipunilla on Cocktail Cosmeticsin sivuilla 6,5 puntaa (vajaat 9 euroa). Rahoillensa saa tosin vastinetta, koska näissä on huimat 17 grammaa tuotetta. En ole näin isoihin puniin vielä tainnut törmätäkään.


Vasemmanpuoleista Warm Petals-sävyä kuvittelin jostain syystä mataksi, mutta eihän tämä sitä ole. Olin ajatellut käyttää tätä aurinkopuuterin sijaan varjostuksiin. Enpähän kuitenkaan käytä, koska tässä on glitteriä mukana. Noh, tällaista poskipunasävyä en vielä omistakaan. Oikeanpuoleinen on Lady Rouge.

Ylärivi: Coral Cove, Love Potion, Tea Rose. Alarivi: Warm Petals, Lady Rouge

En ole ehtinyt näitä kovin paljoa vielä käyttää, mutta sen muutaman kerran perusteella näitä ei juuri tarvitse kuin siveltimellä hipaista, niin tuotetta tulee jo tarpeeksi. Swatchatessa punat olivat kuitenkin yllättävän jauhoisia. Sain oikeasti tehdä töitä, että edes tämmöiset läntit sain käteeni aikaiseksi. Temptaliassa valiteltiin ihan samaa. Aika näyttää, onko näistä lopulta mihinkään. Onneksi näitä voi kuitenkin aina ihailla!

Onko teille Milani merkkinä tuttu? Mitkä ovat suosikkituotteenne ja parhaat ostopaikat?

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ristiriitaisten fiilisten IsaDora Nude Essentials-paletti

Tuntuu, että nudekokoelmia on tänä keväänä ihan kaikilla. Itse omistan jo ennestään (oikeasti) lukemattomia nudeja luomiväripaletteja, mutta jotenkin vaan onnistun niistä edelleen innostumaan kerta toisensa jälkeen. Ehkä se on se helppokäyttöisyys, joka näissä kiehtoo.

Kun näin, että IsaDora julkaisee kevääksi neutraalisävyisen luomiväripaletin, olin tietenkin haukkana paikalla Prisman meikkihyllyn äärellä. Suureksi onnekseni näitä Nude Essentials-sävyisiä Eye Color Bar-paletteja oli vielä yksi jäljellä.


Olen antanut itseni ymmärtää, että Eye Color Barit olisivat tulleet ainakin toistaiseksi jäädäkseen IsaDoran vakivalikoimiin. Sinänsä pidän tästä kuuden luomivärin hyvin kompaktista setistä enemmän kuin aikaisemmista viiden pyöreän luomivärin paleteista. Tässä ei ole nimittäin mitään liikaa. Itselleni turhat applikaattorit on jätetty pois, tyhjä tila on saatu minimiin ja koko paletti on täyttä tavaraa.

Itseäni kiinnostaa paletin hintapolitiikka. Ilokseni huomasin, että hinta 5 gramman Eye Color Bareilla on kuitenkin aikaisempia viisikoita edullisempi. Nude Essentials maksaa noin 20 euroa. IsaDoran viiden luomivärin paleteilla (7,5 g) on hintaa noin 25-26 euroa. Kilohinta tulee siis Eye Color Bareilla kuitenkin kalliimmaksi, joka sinänsä ei yllätä.


Itse paletista löytyy ilokseni hyvä mattainen häivytysväri, joka ei ole itsestäänselvyys kaikissa paleteissa. Valitettavasti sen jälkeen päästään niihin ristiriitoihin, joita olen tämän paletin kanssa kokenut.

Pidän itse pigmenttisistä paleteista, joiden sävyissä on sen verran värieroja, että niillä saa aikaan monipuolisia meikkejä. Katsokaa vaikka postaustani Too Facedin Natural Eyes-paletista, jonka kaikki yhdeksän sävyä erottuvat selvästi toisistaan. Natural Eyesilla saa kilttiä ja näyttävää, ihan riippuen mitkä sävyt valitsee. Jos palataan takaisin IsaDoraan, niin kun katson tätä Nude Essentialsia, niin en onnistu näkemään tässä kuin kolmen sävyn paletin: mattavaalea, kiiltävä haalea neutraali ja mattaruskea.


Tästä paletista puuttuu siis täysin variaatio. Kolmella keskimmäisellä haalealla sävyllä on toki hieman eroa keskenään, mutta kun nämä laitat luomelle vierekkäin, niin eipä näitä toisistaan enää kovin hyvin erota. Minulla varsinkin ajan kanssa tuppaavat sävyt sekoittumaan sen verran toisiinsa, että parin tunnin päästä sävyeroja tuskin huomaa. Sama ongelma vaivaa kahta tummempaa ruskeaa. Paletissa toinen ruskeista vaikuttaa toki tummemmalta, mutta luomella vierekkäin sävyeroa ei juuri huomaa, ellei tiedä niitä etsiä.


Tässä sävyt on vielä testattu kädelle ilman pohjustajaa. Kuten kuvista näkyy, ovat ylärivin sävyt lähes identtisiä. Tummanruskeat eivät tässä(kään) juuri erotu toisistaan. Niitä vaivaa myös sama ongelma, kuin IsaDoran mattavärejä hyvin usein muutenkin: pigmentti on korkeintaan keskinkertaista.

-Huokaus-. Miksi en sitten kuitenkaan julista tätä hutiostokseksi, kuten yhdessä vaiheessa olisi mieli tehnyt? Syy on yksinkertaisesti se, että kaikesta urputuksestani huolimatta tykkään tätä oikeastaan käyttää. Onhan tämä nimittäin aivan älyttömän helppo! Sävyjä ei ole valittavana riesaksi asti, övereitä et saa, vaikka kuinka yrittäisit ja sävyt häivyttyvätkin ihan kivasti.

Suosittelisinkin tätä palettia ensisijaisesti niille meikkaajille, jotka eivät ole kovin tottuneita luomivärien käyttäjiä tai jotka ovat meikkauksensa alussa. Tästä on hyvä lähteä. Kannattaa tosin kuitenkin muistaa, että muilta merkeiltä saisi ihan eri kaliiberin luomiväripaletteja, jossa sitä valinnanvaraakin sävyjen suhteen riittää ihan toisella lailla. Nakedien, Natural Eyesien tai näiden lukuisten uudelleentulkintojen omistajien ei välttämättä kannata IsaDoraa ostaa, ellei sitten kompakti koko houkuttele.

Onko teillä meikkituotteita, joita on mukava käyttää, vaikka ne samalla aiheuttaisivatkin turhautumisen tunteita?

torstai 12. helmikuuta 2015

Katsausta putsareihin: kolme hyvää ja yksi huono

Jos jotain kosmetiikkatuotetta minulla erityisesti kuluu niin se on putsareita. Uutuuksia ja erilaisia koostumuksia on aina kiva kokeilla ja hyllyni päällä notkuu tälläkin hetkellä jos jonkinlaista putelia. Eri tilanteisiin kun on oltava ihan omat putsarinsa, niin äkkiäkös se määrä siinä lähentelee jo puolta tusinaa.


Viime aikoina olen onnistunut valikoimaan itselleni aika hyviä tuotteita. Jopa silmämeikinpoistoaineet ovat kaikki toimineet minulla nyt poikkeuksellisen hyvin, vaikka yhteen aikaan niidenkin kanssa oli takkuamista. Kylppäristä löytyy tällä hetkellä tämän näköinen setti putsareita. Lisäksi käytössä on Marilou Bio, mutta se on ollut esillä blogissa jo niin moneen otteeseen, etten sitä enää tähän ottanut.


Vaahtoutuvia putsareita minulla on viime vuoden aikana kulunut useampia. Olen todella tykästynyt näihin. Vaahdot ovat yleensä myös todella riittoisia, joten yksi pönikkä kestää pitkään. Mádaran Purifying Foam on ensimmäinen luonnonkosmetiikkaa oleva vaahtoputsari, eikä tämä tehoiltaan markettilaaduille häviä mitenkään. Mádaran vaahdossa on muuten jännä, lähes savumainen tuoksu, josta pidän tosi paljon.


Käytän yleensä kasvojeni pesuun noin 1,5 painallusta. Käytän vaahtoputsaria vain aamuisin. Sen verran kevyttä tavaraa tämä kuitenkin on, että en meikkejä tällä lähtisi irrottelemaan. Pullossa on 150 ml tavaraa ja hinta näyttää vaihtelevan 17-20 euron välillä.


Ketään ei varmaan tässä vaiheessa enää yllätä se, että Frantsila on löytänyt minulla myös puhdistuspuolelle. Alan olla melkoinen Frantsila-fani tätä menoa. En ole heiltä vielä huonoon tuotteeseen törmännyt. Midsummer Rose-puhdistusemulsio tulee tyylikkäässä pumppupullossa. Pohdiskelin ensin tämän alumiinipullon ekologisuutta, mutta kyllähän tämän voi hyvin käytön jälkeen kierrättää, toisin kuin muovituubit. Pullossa on toki se haitta, että yhtään ei tiedä, koska tuote loppuu.

Olen käyttänyt tätä ensimmäisen vaiheen putsarina ja siinä tämä on tosi hyvä. Putsari ei kuivata. Paremminkin kasvoille jää aavistus öljymäistä fiilistä, jonka mielelläni pesen jollain toisella putsarilla vielä pois. Meikki kuitenkin lähtee hyvin. Pullossa on vain 110 milliä tavaraa, mutta tästä riittää pitkään, koska suurehkon herneen kokoisella nokareella pesee jo koko kasvot. Tuoksu on hyvin neutraali, en ainakaan ruusua tässä erota. Hinta on 18-21 euron tietämillä.


Melvitaa kehutaan paljon, mutta valitettavasti Milky Cleansing Oil on tällä kertaa tämän postauksen hutituote. Minulla on siitä pieni, 35 millin näyte. Totesin, että ehkä tuotteen käyttämisen voi lopettaa, kun juuri ennen kasvojen pesua fiilis on lähinnä, että voi ei, taas tarvitsee tuotakin naamalleen lätkiä. Joillakin tämä on toiminut tosi hyvin ja olen yleensä ottaen tykännyt kaksoispuhdistuksen ensimmäisessä vaiheessa käyttää öljymäisiä tuotteita. Melvitan puhdistusöljyn tuoksussa on ruusua ja tätä ei kovin paljoa käyttökerralla kulu.

Ongelma minulla tämän öljyputsarin kanssa on se, että tämä ei peseydy minulla pois sitten millään. Öljyn pitäisi muuttua veden vaikutuksesta maitomaiseksi, mutta ei minulla vaan. Sen oikein näkee, kuinka putsari sekoittuu meikin rippeiden kanssa ja pesun jälkeenkin sellainen lieju on yhä kasvoilla, yäk. Tämä pullo onkin menossa roskiin, eikä toiste tätä tarvitse hankkia. 145 millin pullo maksaa noin 27 euroa.


Tässä vielä Frantsilan ja Melvitan putsarit tyylikkäässä kuvassa, jossa Melvita ei ole vielä liikaa levinnyt.


Viime aikojen erittäin positiivia yllätyksiä on ollut W7:n City Slicker-silmämeikinpoistoaine. Tämä on sekä halpaa, että hyvää. Ostin meikinpoistoaineen Kosmetik4lessiltä, josta en sitä nyt harmikseni löydä. W7:n sivujen mukaan ohjehinta on 4,95 puntaa eli vajaat 7 euroa. Mielestäni en maksanut tästä kuitenkaan läheskään noin paljoa.

Silmämeikinpoistoaine peittoaa kisassa mm. hyvän Helena Rubinsteinin All Mascaras!-poistoaineen. Liukuvuus tässä voisi olla parempi, mutta kosteammalla vanutyynyllä meikki irtoaa ilman suurempaa hinkkausta. Tuoksussa on häivähdys hammastahnaa, mikä on sinänsä jännä.

Onko teillä näistä putsareista kokemuksia? Mitkä ovat teidän viimeaikaiset putsarisuosikkinne?

lauantai 7. helmikuuta 2015

Loppuneet: tammikuu 2015

Taas on yksi kuukausi kulunut, mihin tämä aika rientää?


Hyvän kasan tuotteita sain taas loppumaan tammikuun aikana. Olen yrittänyt nyt kuluttaa pois kaapissa pidempään lojuneita tuotteita ja lisäksi näytekokoja, jotka helposti unohtuvat minulla johonkin ja pilaantuvat huomaamatta. Pari Melvitan näytekokoista voidetta jouduin jo heittämään poiskin, kun koostumus tai haju olivat muuttuneet vähintäänkin mielenkiintoisiksi.


L'Occitanen Repairing Shampoosta on ollut puhetta tässä blogissa ennenkin. Tämä pönikkä oli nyt viimeinen kappaleeni tätä laatua. Tämä on hyvä shampoo, mutta silti tein pienen onnentanssin, kun tämä lopahti. On jo kiva kokeilla jotain muuta.

Samoin Marilou Bion Lait Douceur Démaquillant-putsaripurkeille ei näy loppua. Parasta ennen näissä kaikissa oli tosiaan syyskuussa, mutta edelleen nämä ovat ihan hyvässä kuosissa.

Helena Rubinsteinin All Mascaras!-silmämeikinpoistoaine on hyvää tavaraa. Olen tosin vakuuttunut, että halvemmallakin saa ihan vastaavaa.

Ainoa varsinainen uusi tuote blogissa on tästä setistä Erisanin Kosteuttava kuorintavoide. Tämä on aika rakeinen kuorinta, mutta tehokas. Tuoksu on tympeä, mutta siihen tottuu. En huomannut mitään erityistä kosteutusta kun tätä käytin, mutta ei se erityisesti kuivattanutkaan. Tämä on siis ihan hyvä peruskuorinta, jos kestää hajusteiden puutteen.


S5:n Replenish Serumia kuivalle ja arpeutuneelle iholle esittelin ja kehuin jo pari kuukauta sitten. Tämähän on sekoitus erilaisia öljyjä. Se kuitenkin imeytyy hyvin ja tuoksuun myös tykästyin. Ehkä ostan joskus lisää, ehkä en.

Melvitan Nectar de Roses-päivävoide oli todella miellyttävää käyttää. Tuntui hyvältä, tuoksui kivalta ja kosteutti mukavasti. Voisin ehkä ostaa lisääkin, mutta... Melvitalla on toki BUAV-sertifikaatti, mutta sen omistaa entinen suosikkini L'Occitane, joka taas myy tuotteitaan Kiinaan. Joten jätän Melvitan kuitenkin toistaiseksi väliin. Saa sitten nähdä, kuinka kauan tämä päätös kestää.

Rakkaudella ja hartaudella käytetty Lumenen CC-puuteri loppui vihdoin! Tämä kesti yli vuoden päivät. Puuteri ajoi asiansa todella hyvin ja meni kevyestä meikkipohjastakin hätätapauksessa. Tätä voisin myös hankkia lisää, mutta palataan oikeasti asiaan sitten, kun olen käyttänyt pois nuo puolitusinaa muuta puuteria, jotka tuolla nurkissa pyörivät.


Tammikuu oli selkeästi huulirasvojen kuukausi. En toki käyttänyt näitä kaikkia loppuun pelkästään tammikuun aikana. Esim. Burt's Beesin olen saanut vuoden 2013 (olisikohan ollut) elokuun Livboxissa ja se on pyörinyt enemmän ja vähemmän aktiivikäytössä siitä lähtien. Sama kohtalo on ollut myös Laveralla ja Yves Rocherin huulivoiteella. Vain Hurraw! ja Sante ovat uudempia hankintoja.

Hurraw!-huulirasvoista on varmaan kirjoiteltu kyllästymiseen saakka, joten eipä näistä sen enempää. Lakritsi on edelleen suosikkini, mutta tämä kahvi tulee hyvänä kakkosena.

Santen Family-huulirasva oli yllättävän hyvää. En alunperin oikein lämmennyt tälle, koska pidin sen makua aika outona, mutta siihenkin tottui. Kosteutti hyvin, mutta oli erittäin pehmeää. Sen takia tämä ei kovin kauan käytössä kestänytkään.

Burt's Beesin piparmintunmakuiseen huulivoiteeseen ihastuin heti kun sen sain. Voi oikeastaan sanoa, että tämä on yksi syy heränneeseen kosmetiikkahullutukseeni, koska nettikaupoista lähdin ensimmäisenä hakemaan nimenomaan lisää Burt's Beesiä. No sieltähän löytyi sitten aika paljon muuta ja loppu onkin jo historiaa. Ihan perushyvä huulivoide kuitenkin ja kihelmöi kivasti huulilla. En tosin suosittele tätä, jos huulet ovat niin rohtuneet, että ovat melkein haavoilla. Silloin kiva kirvely muuttuu aika tuskaiseksi poltteeksi.

Yves Rocherin huulirasvoista loppui tällä kertaa Repair. Tässä pitäisi olla erityisesti shea-voita. En kyllä ole huomannut näiden Yvesin erilaisten huulirasvojen välillä mitään käytännön eroja. Hyvää tavaraa kaikki.

Lopulta vielä Laveran Basis Sensitiv-sarjan huulirasva. Tästä en myös tykännyt mitäänsanomattoman makunsa vuoksi aluksi ollenkaan, mutta lämpesin tälle lopulta. Rasva on selkeästi kovempaa kuin esim. tuo Sante. Voisin ostaa uudestaan.

Miten teidän vuotenne on lähtenyt käyntiin?

maanantai 2. helmikuuta 2015

Huulihaleja!

Makeup Revolutionille tulee uutuuksia niin hengästyttävää tahtia, ettei niiden perässä tahdo parhaasta yrittämisestäkään huolimatta pysyä. Alkutalven uutuuksista löytyivät mm. Liphug-huulipunat (tai siis #Liphug), joista on valittavana vaatimattomat parikymmentä eri sävyä.


Huulipunat vaikuttivat sen verran kiinnostavilta, että olen muutama kappale kerrallaan kasvattanut kokoelmaani nyt kuuteen ja ajattelin niitä esitellä teille.

Want To Leave?, We Have Come Too Far, Who We Are!, I Am Ready!, To Get Lucky ja Saviour Will Come

Makeup Revolutionin nettisivut ovat siitä mukavat, että lähes kaikista tuotteista löytyy iholle testatut kuvat tuotteista. Valitettavasti vaan joistakin kuvista on välillä todella vaikea sanoa, minkä värisiä tuotteet sitten loppupeleissä ihan oikeasti ovat. Tästä syystä minullekin, joka en ruskean kanssa niin kotonani ole, on nyt sitten eksynyt kokonaiset kolme rusehtavaa huulipunaa. Mm. sellaista syvemmän lilan väristä en ole osannut kokoelmasta vielä tunnistaa. Näitä rusehtavia sen sijaan vaikuttaisi olevan vaikka kuinka.

Vasemmalla ylhäältä alas: Want To Leave?, We Have Come Too Far, Who We Are! Oikealla ylhäältä alas: I Am Ready!, To Get Lucky ja Saviour Will Come

Koostumus huulipunissa on oikein miellyttävä. Nämä tuntuvat kohtuullisen kosteuttavilta, eivätkä kuivata. Levitys huulille on todella helppoa, huulipunat liukuvat huulilla hyvin. Kestävyys ei sitten tietenkään ole mitään ihan kokopäiväistä, mutta sen verran nämä kuitenkin värjäävät, että kahvitauon jälkeen väriä on huulilla vielä ihan kohtuullisesti. Ruokatauon yhteydessä onnistun sitten viimeistään pyyhkimään loputkin huulipunanrippeet pois. Puna kuluu tasaisesti ja vaikka se minulla ihan hitusen ajautuu juonteisiin, se ei tee sitä kuitenkaan häiritsevän paljoa. Koostumus on hennosti kiiltävä.


Want To Leave? näyttää näissä kuvissa huulillani jotenkin tosi hyvältä. Normaalielämässä on vähän siinä ja siinä, että onko tämä liian pinkki.


We Have Come Too Far on varsinainen malliesimerkki luottopunastani. Hieman ruskeaan (mutta ei liikaa!) taittava, mahdollisesti oranssinkin sävyjä omaava puna. Tämä on helppo levittää ja käyttää. Korjailuita ei juuri tarvitse, koska tämä sulautuu kasvoihini ihan kuin huuleni olisivat aina olleet tälläiset.


Who We Are! on sitten jo rohkeampaa osastoa. Kuvia napsiessani taisin tulla siihen tulokseen, että tämä Who We Are! olisi aika klassinen, hieman sinisävyinen ja kylmä värisävy.


I Am Ready! taas vaikuttaisi olevan klassisen punan lämpimämpi, oranssiin ja ruskeaan vivahtava puoli. Näistä molemmat ovat jo niin pigmenttisiä, että rajauskynää tuli ikävä.


To Get Lucky on sitten minun silmääni aika ruskea. Tällä ja seuraavalla Saviour Will Come-punalla ei minusta ole ihan hirmuisesti eroa.


Tässä siis Saviour Will Come. Ehkä hieman tummempi edellistä on tämä huulipuna kuitenkin.

Hintaahan Liphugeilla (sori, #Liphugeilla) on naurettavat 2,5 puntaa eli sellaiset vajaat 3,5 euroa. Myös Kosmetik4Lessistä näitä saa.

Miltäs näyttää? Oletteko huulihaleja jo kokeilleet?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...