Muilta kopioitu kosmetiikka, ostaako vai ei?

Urban Decayn Naked-villityksen myötä tuntuu siltä, että kaikilla halpismerkeillä on nykyään oma versionsa neutraalisävyisestä luomiväripaletista. Meno tuntuu olevan väliin aika villiä ja (semi-)selektiivisten merkkien tuotteista "inspiroidutaan" yhdessä jos toisessakin suunnassa enemmän tai vähemmän näkyvästi.

Muutamia tällaisia kopiotuotteita on minullekin ajautunut, mutta olen miettinyt paljon myös näiden tuotteiden etiikkaa. Kukaan ei varmasti voi omistaa oikeuksia ideaan ympätä tusinaa neutraalia luomiväriä yhteen palettiin, mutta missä menee raja? Kuinka samanlainen tuote voi olla, jotta sen tekeminen ei olekaan enää niin ok?

Varsinkin ruotsalainen Viva la Diva tuntuu jatkuvasti keikkuvan sillä rajalla, että mikä on sallittua ja mikä ei. Nudie-sarja alkaa nimeltään ja ulkoasultaan olla jo niin lähellä UD:n Nakedia, että luulisi, että joku niistä jo älähtäisi. Voi tosin olla, että UD ei Viva la Divasta ole kuullutkaan tai sitten siellä on kopioiden suhteen jo nostettu kädet pystyyn.

Viimeisin lisä Viva la Divan inspiraatiomeikkeihin on Sunblush-setti, joka on ainakin tuotteen ulkonäön osalta käytännössä identtinen Naked Flushed-palettien kanssa.

Olen useasti miettinyt, että onko näin selkeä kopioiminen oikeasti laillista? Tekijänoikeushan ei tämäntyyppisiä tuotteita käsittääkseni juurikaan suojaa. Mallisuoja onkin sitten toinen juttu. Se suojaa (ainakin EU:ssa) mm. tuotteen ulkomuotoa, käytettyjä kirjasimia, koristelua ja väritystä. Se täytyy erikseen hakea, mutta isot firmat hakenevat tuotteilleen mallisuojan automaattisesti.

Palaammekin oikeastaan takaisin siihen kuuluisaan kuluttajan vastuuseen. Kun näin selkeästi jonkin toisen merkin tuotteiden suosiota käytetään hyväksi, niin onko lopulta kuluttajan asia kääntää tuotteille selkänsä ja hankkia vain sitä aitoa ja alkuperäistä? Kopioinnin kohteena on tällä kertaa iso firma, jonka asiakaskunta on todennäköisesti eri, kuin halvempia tuotteita valmistavan Viva la Divan. Olisiko asialla enemmän väliä, jos kopioitaisiin jonkun pikkufirman hyvää ideaa? Saako kopioinnin kohteena olevan firman koko tähän edes vaikuttaa vai pitäisikö asian olla puhtaasti periaatteellinen?

Kuten kuvasta näkyy, itse olen heikko ihminen ja olen näihin selkeisiin tuotekopioihin sortunut useammankin kerran, mutta asia silti vaivaa. Esim. Viva la Divan Nudie-kokoelma ei takuulla olisi niin suosittu kuin se on ilman esikuvaansa. Toisaalta Viva la Divan kaltaiset firmat tuovat tuotteet, joilla on hyvä idea, useampien saataville. Eihän se nimittäin niinkään voi olla, että nyt kun UD keksi Naked-konseptin, niin kukaan muu ei saa neutraaleja luomiväripaletteja enää koskaan valmistaa.

Onko teillä kopioiden suhteen jonkinlainen kipuraja? Mikä on jo niin selkeää kopiointia, että ette tuotetta ostaisi ihan periaatteesta? Itse vielä omaa rajaani tässä etsiskelen. Selkeitä piraattituotteita en ikinä ostaisi, mutta se onkin sitten jo vähän toinen juttu.

Loppuneet: kesäkuu 2014 + ilmoitusluontoista asiaa

Loppuneiden saldo kesäkuussa oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Vain kolme tuotetta! Tosin tämähän tarkoittaa sitä, että niitä puolityhjiä purkkeja riittää sitten tämän kuun loppuneisiin ihan reilusti.

Tämän kuun loppuneet olivat kaikki tuotteina erittäin hyviä. Natural Coden huulikiilto sävyssä Creamy Strawberry kului loppuun suorastaan ennätysajassa, kun vein sen töihin käytettäväksi. Töissä kuitenkin käytin tätä useamman kerran päivässä. Sävy oli kaunis ja helppo. Huulikiillon levittäminen onnistui myös ilman peiliä, koska pienet hutiosumat eivät juurikaan iholla näkyneet. Voisin ostaa tätä lisää, mutta vastaavia huulikiiltoja on sen verran paljon, että kuluttelen niitä ensin loppuun.

Laveran käsivoiteesta kirjoittelinkin jo aikaisemmin. Todella hyvä, kevyt käsivoide ja ihana tuoksu. Ostan lisää sitten joskus, kun olen saanut kulutettua loppuun muut käsivoiteet, joita on sen seitsemän litraa. Käsivoidehaasteen saldo on nyt 25 g + 50 ml käytettyä käsivoidetta. Vähän surkeeta.

Uriagen Cu-Zn-kupari-sinkkivoiteen käytin sheivauksen jälkeen säärille. Se toimi oikein hyvin ihon rauhoittamiseen. Kirjoittelin voiteesta jotain jo viime syksynä.

Lyhyestä virsi kaunis loppuneiden suhteen ja sitten siihen muuhun asiaan: tämä blogi (ja minä) on parhaan taitonsa mukaan yrittänyt olla eläinkokeeton sieltä jostain toukokuun alkupäivistä lähtien näitä loppuneet-postauksia lukuunottamatta. Koin elämäni järkytyksen toukokuussa kun vihdoin otin selvää, mitä ne eläinparat saavat kärsiä turhakkeen takia, jota suurin osa kosmetiikasta nyt kuitenkin on. Siinä itkeskellessäni (koska nykyään herkistyn vaikka aidanseipäästä), totesin, etten voi mitenkään perustella itselleni sellaisten kosmetiikkatuotteiden käyttöä, joiden takia joku elukkaparka on saanut heittää henkensä. Joten se oli sitten bye bye L'Occitane, Helena Rubinstein, L'Oreal ja kumppanit.

Sitä ei tarvitse pelätä, että rupeaisin asian suhteen fanaattiseksi täällä blogissa, se ei kuulu tyyliin. Koen tämän jotenkin tosi henkilökohtaisena valintana ja se on kaikkien oma asia, miten tähän omassa elämässään suhtautuu. Ajattelin vain saattaa päätökseni tiedoksi, jos vaikka joku ihmettelee, mihin ne Diorin meikit ja Livboxit blogista hävisivät. Eläinkokeettomaan kosmetiikkaan ja kodin kemikaaleihin siirtyminen on muuten ollut yllättävän kivutonta. Päänvaivaa ovat tuottaneet lähinnä vain hajuvedet ja viemärinavaaja :D

Erityiskiitos asiassa kuuluu myös Hennalle, joka esimerkillään sai minut ajattelemaan, että ehkä tässä eläinkoeasiassa, kaikista laeista ja direktiiveistä huolimatta, on vielä jotain ongelmaa.

Siskoni kysyi minulta pari viikkoa sitten, että olenko nyt parempi ihminen. Ihmettelin takaisin, että eikö hän tosiaan näe tätä sädekehää pääni päällä :p

Mitä mukaan matkalle?

Mitä tekee kosmetiikkaan hurahtanut naisihminen, kun varaa lomareissun ulkomaille? Tietenkin sen pakollisen ostoslistan laatimisen lisäksi alkaa murehtia sitä, miten onnistuu pakkaamaan mukaansa mahdollisimman monipuolisen, mutta silti kompaktin lajitelman meikkejä ja muuta kosmetiikkaa, jotta reissussa pärjää.

Olen lähdössä huomenna Berliiniin ja olen tätä ongelmaa pohtinut nyt kaksi kuukautta. Ongelma tuntuu korostuvan varsinkin kun ajattelee, että vielä vuosi sitten olisin pärjännyt meikkien puolella pelkällä ripsivärillä ja puuterilla + mahdollisesti satunnaisella huulikiillolla. Nyt pelkän mukaan otettavien siveltimien määrän ajatteleminen saa aikaan jo pientä hengenahdistusta. Olen kuitenkin päättänyt pärjätä mahdollisimman vähällä ja pakata järkevästi. Olen yrittänyt itselleni myös muistuttaa, etten kuitenkaan selviä edes lentokentän Taxfreesta ilman meikkiostoksia, joten viittä eri poskipunasävyä ei edes tarvitse ottaa mukaan.

Pohdinnan jälkeen olen päätynyt suurinpiirtein tämmöiseen joukkioon:

Ei se tässä kuvassa nyt niin pahalta näytä. Oli se tosin pöydälle leviteltynä paljon isomman näköinen kasa.

Tässä mukaan otettavat meikkituotteet. Tosiaan vuosi sitten tässä kuvassa olisi ollut tuo Helena Rubinsteinin ripsiväri, Lumenen puuteri joko CC:nä tai meikkipuuterina ja jos ihan hurjaksi heittäydytään niin ehkä jopa huulipuna. On pikkuisen valikoima sittemmin paisunut. Merkittävintä lienee, että tässä ei ole oikeastaan mitään turhaa. Tulen käyttämään näitä kaikkia reissun aikana.

Jos muutamia poimintoja tästä kokoelmasta ottaa, niin päätin jo aikoja sitten, että The Matkapaletti tulee olemaan Narsissist. Paletti on kompakti ja sen verran tukeva, että kestää kolhujakin. Sävyjä on myös sen verran mukavasti, että kyllä tällä nyt sen vajaan viikon ajan saa aikaiseksi vaikka joka päivä ihan erilaisen meikin.

Huulipunista mukaan pääsee sekä helppoa että näyttävää. Maybellinen Pink Hurricanesta (oikealla) teen joskus varmaankin omankin postauksen. Sitä on todella helppo käyttää, eikä tarvitse siveltimiä tai rajauskyniä toimiakseen. Toissapäivän ostos on Maybellinen Vivids-sarjaan kuuluva Shocking Coral (vasemmalla), jonka nimi kertoo kaiken. Sävy näyttää kuitenkin sen verran upealta huulilla, että otan tämänkin mukaan.

Kuvan oton jälkeen päätin vielä korvata Lumenen jauhoisen poskipunan Cliniquen tämän kevään uutuustuotteisiin kuuluvalla Cheek Pop-punalla sävyssä 02 Peach Pop. Lumenen poskipunan sävy olisi täydellinen, mutta näin jo sieluni silmin, kuinka rasia aukeaa uudessa söpössä meikkipussissani ja värjää sen saman tien. Cliniquen puna ei koostumuksensa takia tule rapisemaan minnekään. Tämä on tosin ehkä vähän korallisempi kuin ajattelin, joten harkitsen vielä toisen punan mukaan ottamista.

Kosmetiikkainnostuksen hyvät puolet näkyvät kuitenkin tässä ihonhoitotuotteiden koossa. Erilaisia näytepurkkeja ja testerikokoja on niin moneen lähtöön, että täysikokoiseen tuotteeseen ei tarvitse sortua kuin deodorantissa ja seerumissa. Hammastahnastakin löytyy tuollainen minituubi!

Sain eilen tilauksen mukana Weledan Sea Buckthorn-sarjan tutustumissetin, joka saa nyt lähteä kokonaisuudessaan mukaan. Öljy saa toimittaa hätätapauksessa hiusöljyn virkaa. En ole tuota Aussieta ennemmin käyttänyt ja pelkään, että hiukseni saavat kosteuttavasta shampoosta huolimatta kuivuuskohtauksen. Öljy muuten tosiaan on aivan ihanan tuoksuista. Siitä puuttuu se tunkkaisuus, josta suihkugeelin/voiteen kohdalla puhuin.

Sitten vielä satunnaisia must have-juttuja.

Kirja on tietenkin aina oltava ja valinnan kanssa täytyy olla huolellinen. Consuming Passions kertoo viktorianaikaisesta kulutustottumusten muutoksesta ja kulutusyhteiskunnan syntymisestä. Saattaa kuulostaa vähän kuivalta, mutta teksti on juuri sen verran vaihtelevaa, että kyllä se mielenkiinnon yllä pitää. Lisäksi kirja on paksu + pientä printtiä, eikä lopu heti kesken.

Tamariksen kengät ovat kauheassa kunnossa, mutta aivan parhaat kävelykengät. Tämä on jo toinen pari tätä mallia käytössäni. Näillä on kuljettu monet reissut. En aio toisia kenkiä edes ottaa mukaan. Jos nämä pettävät, ostan paikan päältä lenkkarit.

Lusikka-haarukka-veitsi-hököttimen nimi on Spork ja pakollinen reissutuote. Tällä saa syötyä evääksi ostetut jogurtit ja salaatit sekä leikattua sämpylät ja muut leivät. Näitä saa esim. Partiokaupasta muutaman euron hintaan. Tämän kanssa ei tarvitse kantaa mukana erillisiä lusikoita tai kaapia jogurttipurkin pohjia sormin. Sitäkin on joskus harrastettu.

Nyt kun siis matkustamisen tärkein osuus on suoritettu, eli mukaan otettavista kosmetiikkatuotteista on blogattu, voin siirtyä muun pakkaamisen pariin.

Puuttuuko kokoelmastani jotain, jota ilman sinä et matkalla pärjää? Onko jokin täysin turhaa?

Yllättävän hyvä silmämeikinpoistoaine

... eli minä ja Rocherin Yves.

Seuraava tuotesuosittelu on tuskin mikään uutinen niille, jotka ovat kosmetiikkablogeja jo pidempään kolunneet. Tämä tuote on tainnut esiintyä jo useammassakin blogissa. Minulle on kuitenkin yllätys, että Yves Rocherilta tulee jotain näinkin toimivaa. Miksi asia on näin, siitä tuonnempana.

Olen nyt parisen kuukautta käyttänyt lähes päivittäin Yves Rocherin Purbleuet Express-silmämeikinpoistoainetta ja olen tykännyt. Aine on riittoisaa eikä jätä rasvaista tunnetta iholle. Tämän avulla voi hyvin pyyhkiä epäonnistuneet silmämeikintekeleet pois ja aloittaa samantien alusta. Meikinpoistoaine ei ole myöskään ärsyttänyt silmiäni, vaikka ne väliin tuntuvat ottavan nokkiinsa vähän kaikesta. Kaiken lisäksi tämä on yksi edullisimmista meikinpoistoaineista, joihin olen törmännyt. Yves Rocherin sivuilla hinta näyttäisi olevan tällä hetkellä 5 euroa. Näitä sai myös hiljattain ihan ilmaiseksi kaupan päälle. Mitään käytännön eroa en ole tämän ja taannoisen Helena Rubinsteinin meikinpoistoaineen välillä havainnut.

Myönnän sen, että syy suureen hämmästykseeni tämän toimivuudesta on ihan puhtaasti ennakkoluuloissa. Oikeastaan voisi paremminkin sanoa, että Yves Rocheriin liittyvissä mielikuvissa. Minulle nimittäin Yves Rocher on ihan viime kuukausiin asti edustanut aina jotain sellaista, mikä kuuluu lähtemättömästi nimenomaan teinivuosiin. Siihen elämänvaiheeseen, jossa määrä ehkä korvasi aika pitkälle laadun ja mitä halvemmalla jotain sai, sen parempi.

Myös ensimmäiset kosmetiikkamuistoni ovat hyvin Yves Rocher painotteisia: äidin Clea-parfyymipullo, joka tuoksui enemmän alkoholille kuin millekään muulle. Muutama suihkaus liikaa Karhunvatukka-hajuvettä ja kaverini ihmetteli lukion rappusissa, että mikä täällä oikein haisee. Minä. Shoppailureissut kavereiden kanssa, kun notkuttiin Yves Rocherin putiikissa ja ihasteltiin kaikkia purkkeja ja puteleita, samalla kun harmiteltiin sitä, että oltiin liian nuoria ryppyvoiteille. Ne kun olivat niin tyylikkään näköisiä. Ja ne kaupanpäälliset! Oliko mikään jännittävämpää kuin saada jotain ihan ilmaiseksi?

Lieneekö siis oikeasti ihme, että pyyhin koko Yves Rocherin pois muististani niin tehokkaasti yli kymmeneksi vuodeksi, että sen olemassaolo tuli minulle todella suurena ahaa-elämyksenä tänä syksynä. Mielikuvien muuttamisessa on tosissaan ollut tekemistä. Laivan kääntäminen "halpa, sekunda, epäluotettava"-ajatuksista pätevään ja toimivaan ei tapahdu ihan hetkessä. Asiaa ei kovasti edistä myöskään firman markkinointistrategiat. Luotettavuutta ei kovin paljoa lisää se, että tuotteet tuntuvat olevan jatkuvassa alennusmyynnissä ja kaupanpäälliseksi saa milloin mitäkin täysin kosmetiikkaan liittymätöntä "Made in China"-kamaa. Yves Rocher on myös yksi niistä harvoista isoista kosmetiikkamerkeistä, jotka eivät ole antaneet Paula Begounin arvioida omia tuotteitaan.

Rocher tuntuu kuitenkin panostavan tuotteisiinsa ihan yhtä paljon kuin mikä tahansa muu kosmetiikkamerkki. Halpa ei välttämättä tarkoita huonoa ja olen jo huomannut, että myös Yvesin tuotteista löytyy muutama varsinainen helmi, joita on jatkossakin ilo käyttää.

Jossain Yves Rocher on siis markkinoinnillaan onnistunut. En voi oikeasti sanoa, että minulla olisi mihinkään muuhun kosmetiikkamerkkiin samanlainen ja niin pitkäkestoinen suhde kuin Yves Rocheriin tai mihinkään muuhun kosmetiikkamerkkiin (edes Lumeneen) liittyisi samanlaisia muistoja kuin Yvesiin liittyy. Yves Rocher onkin tainnut vaikuttaa varsin lähtemättömästi ainakin omaan sukupolveeni, koska siskollani oli hyvin samanlaisia mielikuvia ja muistoja kuin minullakin. Minusta tämä kaikki on hyvin kiehtovaa.

Millainen suhde sinulla on Yves Rocheriin? Muisteletko lämmöllä ensimmäisiä ostoksiasi? Onko kaupanpäälliset vielä tallessa?

... ja sitten YSL:ää

Samaiselta Emotionin keikalta, josta aiemman postauksen Diorin huulipunankin hankin, tarttui hihaan myös YSL:n Golden Gloss-huulikiilto sävyssä 54 Golden Sand. Tämä ostos meni enemmän siihen kategoriaan, kun halvalla sai. Huulikiilto maksoi nimittäin vain 15 euroa.

Olin sävyn suhteen vähän epäluuloinen, koska en yleensä kovin nudeista sävyistä tykkää. Yksin käytettynä tämä ei juurikaan väriä huulille tuo. Huulikiillossa on kuitenkin juuri sitä kiiltoa niin hyvin, että vähän mattaisempien huulipunien päälle käytettynä tällä saa aikaiseksi varsin mukavasti sädehtivät huulet. Kiilto levittyy hyvin ja pysyy kohtalaisesti. Miinusta tulee tuoksusta, joka YSL:n mukaan on vastustamaton mango, mutta minun mielestäni lähinnä vain outo. Tuoksu onneksi haihtuu nopeaan.

Golden Glossien jujunahan on se, että niiden pitäisi sisältää aitoa kultaa (0,2 %), josta kiilto nimenomaan saadaan. Mielestäni tämä on taas puhtaasti niitä markkinointikikkoja. Onko mitään järkeä käyttää aitoa kultaa nimenomaan huulikiillossa, kun samaan tulokseen pääsee varmasti jollain synteettisellä glitterillä? Onhan se toisaalta hienompaa sanoa, että lisättiin sitten huulikiiltomme 24 karaatin kultaa, kuin että lisättiin siihen glitteriä. Ja taas miljoonat naiset hullaantuvat, pakko saada!

Yksi syy tähän vähän kitkerään skeptisyyteeni on myös se, että olen nyt tavannut huulikiiltopaketin INCIn läpi neljään, viiteen kertaan, enkä ole vieläkään löytänyt sieltä ainesosaa, joka mielestäni kultaan viittaisi. YSL:n sivuilla olevassa INCIssä kulta kyllä mainitaan, mutta se INCI on ihan eri kuin mitä pakkauksen kyljessä lukee. Että sellaista. Tiedä nyt sitten mitä tästäkin ajattelisi.

Huulikiiltona tämä on kuitenkin erittäin mainio ja näitä kyllä tekisi mieli hankkia lisääkin.

Oletteko YSL:n kiiltoon jo tutustuneet? Löydättekö INCIstä kullan? Jos sitä kultaa tästä tosiaan löytyy, niin kannattaisikohan tarjota putkiloa vaikka kultarahaksi.comissa, ties vaikka pääsisi voiton puolelle...

Vaihteeksi Dioria...

Edellisen postauksen vastapainoksi mennään nyt sitten sinne selektiivisempään suuntaan. Ideaparkin Emotionissa törmäsin poistohyllyssä Diorin huulipuniin. Päätin sitten lopulta ihan tieteen nimissä ostaa yhden ja testata, ovatko ne nyt tosiaan neljä kertaa parempia markettipuniin verrattuna, kuten hinta antaisi ymmärtää. Sattumalta huulipunan värikin oli juuri minulle passeli, eli sävy 644 Blossom.

Blossomin sävy taittaa hieman oranssiin ja ruskeaan. Juuri tälläisistä sävyistä pidän!

Huulipuna tuntuu miellyttävältä huulilla ja levittyy hyvin. Huulivoideaddiktille se oli ensin alkuun hieman kuivan tuntuinen, mutta kaikkeen tottuu. Itse asiassa tämä on todennäköisesti sieltä kosteuttavimmasta päästä.

No entäs se laatu sitten? Täyshintainen huulipunahan maksaisi melkein 40 euroa. Jos haluaa päästä aavistuksen halvemmalla, saa tätä ulkomailta tilattuna noin 30 euron hintaan. Tuohon hintaan odottaisin vähintään, että tämä pysyisi huulilla paremmin kuin muut punat ja että tätä käyttäessäni näyttäisin edes vähän Natalie Portmanilta. Siis vähintään.

Valitettavasti tässä suhteessa jouduin kuitenkin pettymään. Punan levityksen jälkeen peilistä katseli valitettavasti takaisin ihan se sama Riikka ja huulipuna oli aika tehokkaasti haihtunut kupin reunaan tai ties minne jo ensimmäisen kahvitauon jälkeen. Järkytyksekseni tämä tarttui myös hampaisiin, mitä ei esim. Lumenen punien kanssa ole käynyt koskaan.

Rupesin siinä siis pohtimaan, että mistä tässä oikeastaan maksan, koska ei se ainakaan neljä kertaa parempi pysyvyys, laatu tai ulkonäön paraneminen ole. Tulin siihen tulokseen, että ainakin puolet hinnasta tulee pelkästään vain siitä, että saat vetäistä kassistasi sopivassa paikassa esille tämän:

Esimerkiksi tämän sijaan:

Onhan se nyt paljon fiinimpää ja luo ihan toisenlaisen vaikutelman.

En siis mitenkään järjettömästi tähän Diorin punaan rakastunut, mistä tietenkin pankkitili kiittää. Jos näitä alesta jatkossakin löytyy, niin lisähankintoja voi toki harkita.

Sattumalta myös Ostolakon Virve mietti ihan samansuuntaisia asioita tällä viikolla. Kannattaa käydä lukaisemassa, mistä selektiivisten meikkien hinta koostuu.

Markettikosmetiikan kuningatar

Sellainen minusta on nimittäin kohta tulossa. Kun tänä kesänä löysin ensimmäistä kertaa ulkomaalaisten kosmetiikkaa myyvien nettikauppojen aarreaitat, haaveilin omistavani kohta kaikkea erikoista ja jännää, mitä ei Suomesta niin vain saakaan.

Juu ei. Olen nyt pari kuukautta hengannut Prisman ja Citymarketin hyllyjen välissä, Lumenen, Rimmelin ja L'Orealin ständeillä jo niin paljon, että pahaa tekee. Tiedän kohta viimeistä tuotetta myöten, mitä sieltä löytyy. Viimeinen niitti tähän arkkuun tuli, kun sorruin siihen, mitä olen viimeiseen asti viime vuodet vältellyt. Ostin markettituoksun. Syyllinen tähän viimeiseen alamäkeen on tässä, Katy Perryn Killer Queen:

Myönnän, että mitä markettituoksuihin tulee, olen todennäköisesti vain ennakkoluuloinen. Jotenkin olen ajatellut markettituoksuista niin, että niissä määrä korvaa yleensä laadun. Tuoksut vaikuttavat minusta usein todella voimakkailta. Pienenkin suihkautuksen jälkeen tuntuu siltä, että suorastaan ui parfyymimeressä. En tiedä mistä tämä johtuu. Onko niin, että tuoksujen monivivahteisuuden puutetta yritetään peittää vain runsaalla volyymilla?

Killer Queen veti minua valehtelematta puoleensa ensisijaisesti siksi, että pullo on niin uskomattoman hyvännäköinen. Katsokaa nyt sitä, niin söpö! Niin punainen! Pakkohan sitä oli kokeilla. Yllätyksekseni tykästyin myös tuoksuun. Se on juuri sellainen, mistä pidän. Makeahko olematta kuitenkaan liian ällö ja samalla sopivan raikas. Tuoksusta pitäisi löytyä mm. luumua ja marjoja. Tuoksunenäni ei ole niin kehittynyt, että osaisin näitä kauhean syvällisesti analysoida.

Mikään kovin monivivahteinen tuoksu tämä ei toki ole ja sen kestävyys ei ole mitään huippuluokkaa. Minulle tämä oli kuitenkin varsin positiivinen yllätys kaikkine ennakkoluuloineni. Tuskin minusta markettituoksujen suurkuluttajaa siltikään tulee, mutta voi niitä aina silloin tällöin tutkailla, jos ei muutakaan tekemistä keksi.

Kuinka paljon itse käytätte markettituoksuja vai panostatteko vain selektiiviseen?