maanantai 28. lokakuuta 2013

... ja sitten YSL:ää

Samaiselta Emotionin keikalta, josta aiemman postauksen Diorin huulipunankin hankin, tarttui hihaan myös YSL:n Golden Gloss-huulikiilto sävyssä 54 Golden Sand. Tämä ostos meni enemmän siihen kategoriaan, kun halvalla sai. Huulikiilto maksoi nimittäin vain 15 euroa.


Olin sävyn suhteen vähän epäluuloinen, koska en yleensä kovin nudeista sävyistä tykkää. Yksin käytettynä tämä ei juurikaan väriä huulille tuo. Huulikiillossa on kuitenkin juuri sitä kiiltoa niin hyvin, että vähän mattaisempien huulipunien päälle käytettynä tällä saa aikaiseksi varsin mukavasti sädehtivät huulet. Kiilto levittyy hyvin ja pysyy kohtalaisesti. Miinusta tulee tuoksusta, joka YSL:n mukaan on vastustamaton mango, mutta minun mielestäni lähinnä vain outo. Tuoksu onneksi haihtuu nopeaan.


Golden Glossien jujunahan on se, että niiden pitäisi sisältää aitoa kultaa (0,2 %), josta kiilto nimenomaan saadaan. Mielestäni tämä on taas puhtaasti niitä markkinointikikkoja. Onko mitään järkeä käyttää aitoa kultaa nimenomaan huulikiillossa, kun samaan tulokseen pääsee varmasti jollain synteettisellä glitterillä? Onhan se toisaalta hienompaa sanoa, että lisättiin sitten huulikiiltomme 24 karaatin kultaa, kuin että lisättiin siihen glitteriä. Ja taas miljoonat naiset hullaantuvat, pakko saada!

Yksi syy tähän vähän kitkerään skeptisyyteeni on myös se, että olen nyt tavannut huulikiiltopaketin INCIn läpi neljään, viiteen kertaan, enkä ole vieläkään löytänyt sieltä ainesosaa, joka mielestäni kultaan viittaisi. YSL:n sivuilla olevassa INCIssä kulta kyllä mainitaan, mutta se INCI on ihan eri kuin mitä pakkauksen kyljessä lukee. Että sellaista. Tiedä nyt sitten mitä tästäkin ajattelisi.


Huulikiiltona tämä on kuitenkin erittäin mainio ja näitä kyllä tekisi mieli hankkia lisääkin.

Oletteko YSL:n kiiltoon jo tutustuneet? Löydättekö INCIstä kullan? Jos sitä kultaa tästä tosiaan löytyy, niin kannattaisikohan tarjota putkiloa vaikka kultarahaksi.comissa, ties vaikka pääsisi voiton puolelle...

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Vaihteeksi Dioria...

Edellisen postauksen vastapainoksi mennään nyt sitten sinne selektiivisempään suuntaan. Ideaparkin Emotionissa törmäsin poistohyllyssä Diorin huulipuniin. Päätin sitten lopulta ihan tieteen nimissä ostaa yhden ja testata, ovatko ne nyt tosiaan neljä kertaa parempia markettipuniin verrattuna, kuten hinta antaisi ymmärtää. Sattumalta huulipunan värikin oli juuri minulle passeli, eli sävy 644 Blossom.


Blossomin sävy taittaa hieman oranssiin ja ruskeaan. Juuri tälläisistä sävyistä pidän!


Huulipuna tuntuu miellyttävältä huulilla ja levittyy hyvin. Huulivoideaddiktille se oli ensin alkuun hieman kuivan tuntuinen, mutta kaikkeen tottuu. Itse asiassa tämä on todennäköisesti sieltä kosteuttavimmasta päästä.

No entäs se laatu sitten? Täyshintainen huulipunahan maksaisi melkein 40 euroa. Jos haluaa päästä aavistuksen halvemmalla, saa tätä ulkomailta tilattuna noin 30 euron hintaan. Tuohon hintaan odottaisin vähintään, että tämä pysyisi huulilla paremmin kuin muut punat ja että tätä käyttäessäni näyttäisin edes vähän Natalie Portmanilta. Siis vähintään.

Valitettavasti tässä suhteessa jouduin kuitenkin pettymään. Punan levityksen jälkeen peilistä katseli valitettavasti takaisin ihan se sama Riikka ja huulipuna oli aika tehokkaasti haihtunut kupin reunaan tai ties minne jo ensimmäisen kahvitauon jälkeen. Järkytyksekseni tämä tarttui myös hampaisiin, mitä ei esim. Lumenen punien kanssa ole käynyt koskaan.

Rupesin siinä siis pohtimaan, että mistä tässä oikeastaan maksan, koska ei se ainakaan neljä kertaa parempi pysyvyys, laatu tai ulkonäön paraneminen ole. Tulin siihen tulokseen, että ainakin puolet hinnasta tulee pelkästään vain siitä, että saat vetäistä kassistasi sopivassa paikassa esille tämän:


Esimerkiksi tämän sijaan:


Onhan se nyt paljon fiinimpää ja luo ihan toisenlaisen vaikutelman.

En siis mitenkään järjettömästi tähän Diorin punaan rakastunut, mistä tietenkin pankkitili kiittää. Jos näitä alesta jatkossakin löytyy, niin lisähankintoja voi toki harkita.

Sattumalta myös Ostolakon Virve mietti ihan samansuuntaisia asioita tällä viikolla. Kannattaa käydä lukaisemassa, mistä selektiivisten meikkien hinta koostuu.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Markettikosmetiikan kuningatar

Sellainen minusta on nimittäin kohta tulossa. Kun tänä kesänä löysin ensimmäistä kertaa ulkomaalaisten kosmetiikkaa myyvien nettikauppojen aarreaitat, haaveilin omistavani kohta kaikkea erikoista ja jännää, mitä ei Suomesta niin vain saakaan.

Juu ei. Olen nyt pari kuukautta hengannut Prisman ja Citymarketin hyllyjen välissä, Lumenen, Rimmelin ja L'Orealin ständeillä jo niin paljon, että pahaa tekee. Tiedän kohta viimeistä tuotetta myöten, mitä sieltä löytyy. Viimeinen niitti tähän arkkuun tuli, kun sorruin siihen, mitä olen viimeiseen asti viime vuodet vältellyt. Ostin markettituoksun. Syyllinen tähän viimeiseen alamäkeen on tässä, Katy Perryn Killer Queen:


Myönnän, että mitä markettituoksuihin tulee, olen todennäköisesti vain ennakkoluuloinen. Jotenkin olen ajatellut markettituoksuista niin, että niissä määrä korvaa yleensä laadun. Tuoksut vaikuttavat minusta usein todella voimakkailta. Pienenkin suihkautuksen jälkeen tuntuu siltä, että suorastaan ui parfyymimeressä. En tiedä mistä tämä johtuu. Onko niin, että tuoksujen monivivahteisuuden puutetta yritetään peittää vain runsaalla volyymilla?

Killer Queen veti minua valehtelematta puoleensa ensisijaisesti siksi, että pullo on niin uskomattoman hyvännäköinen. Katsokaa nyt sitä, niin söpö! Niin punainen! Pakkohan sitä oli kokeilla. Yllätyksekseni tykästyin myös tuoksuun. Se on juuri sellainen, mistä pidän. Makeahko olematta kuitenkaan liian ällö ja samalla sopivan raikas. Tuoksusta pitäisi löytyä mm. luumua ja marjoja. Tuoksunenäni ei ole niin kehittynyt, että osaisin näitä kauhean syvällisesti analysoida.


Mikään kovin monivivahteinen tuoksu tämä ei toki ole ja sen kestävyys ei ole mitään huippuluokkaa. Minulle tämä oli kuitenkin varsin positiivinen yllätys kaikkine ennakkoluuloineni. Tuskin minusta markettituoksujen suurkuluttajaa siltikään tulee, mutta voi niitä aina silloin tällöin tutkailla, jos ei muutakaan tekemistä keksi.

Kuinka paljon itse käytätte markettituoksuja vai panostatteko vain selektiiviseen?

torstai 24. lokakuuta 2013

Hutiostoksia 2

Näistä hutiostoksista tuleekin näköjään jatkokertomus. Toisaalta kun jatkuvasti paljon haalii kaikenlaista kosmetiikkaa, ei kaikki voi aina sopia aivan täydellisesti. Sattumalta tämän kerran hutiostoksista löytyy jälleen huulille tarkoitettuja tuotteita kuten viimeksikin, elikkäs Rimmelin Apocalips huulilakat:

400 Big Bang, 500 Luna, 102 Nova

Olen mainoksen uhri (taas). Jossakin naistenlehdistä oli mainos näistä huulilakoista ja siinä ne näyttivät mallin huulilla varsin hyvältä. Päätin siis hankkia pari.

Koostumukseltaa huulilakka on jokseenkin vetistä ja levittyy huulille vähän turhankin hyvin. Jos ei ole tarkkana, näillä saa värjättyä muutakin kuin pelkät huulet. Pigmenttikin näissä on varsin erinomainen. Näitä ei tarvitse kuin näyttää huulia päin ja väri tarttuu jo kiinni. Huulilakka myös värjää huulia jonkin verran ja itse lakka pysyy huulilla varsin mallikkaasti. En meinannut saada huulilakkaa kämmenselästänikään pois oikein millään. Hanavedestä lakka ei ollut moksiskaan, vaikka sitä kuinka tähän päälle lorotti. Jopa meikinpoistoaineen jälkeen kädessäni oli vielä nähtävissä punoitusta.

Big Bang, Luna, Nova

Sitten se mutta. Apocalips on ihan oikeasti hyvä huulilakka, mutta se ei vain sovi minun tyyliini. Jokainen sävy, jonka omista on liian jotain. Liian punainen, liian persikka, liian pinkki. Sana, joka minulle tulee mieleen, kun näitä huulilleni laitan on lähinnä muovinen. Sinänsä sääli, koska nämä varmasti pysyisivät huulilla hyvinkin hanakasti, eikä tarvitsisi olla koko ajan lisäilemässä. Ehkä vielä joku päivä opin näitä käyttämään.


 Jos siis haluaa oikein huomiotaherättävät huulet, on Apocalips tähän yksi varteenotettava vaihtoehto.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Keijuvärejä, osa 2

Toivottavasti ette saa kohta Pixi-yliannostusta, tosin ei näitä paletteja kuitenkaan kahta enempää ole. Tilasin siis myös Pixin Perfection Palette, Lit Up Lovely-kokoelman, johon kuuluu 16 luomivärin lisäksi 3 poskipunaa, korostus- ja varjostusväri. Paletin avulla pitäisi kasvot saada "heräämään". Se myös korostaa kasvojen ominaisuuksia ja sillä saa kasvoille hehkua.


Värimaailma on rauhallinen. Itse pidän paletin sävyistä. Mielestäni vaaleammat, hennosti hohtavat sävyt sopivat silmämeikissä ainakin minulle. Toisaalta tästä löytyy myös vähän tummempaa, jotta meikkiin saa kontrastia. Luomivärien sävyissä on paljon pronssia, josta pidän.


Luomiväreissä on jälleen hyvä pigmentti ja ne pysyvät luomella koko päivän. Luomivärin pohjustajaa tosin kannattaa ehdottomasti käyttää. Värit tarttuvat siihen varsin hanakasti ja ne ovat paljon syvempiä kuin ilman pohjustajaa.


Poskipunasävyjä on kolme. Nämä eivät ole erityisen mattaisia sävyjä, vaan tuovat kasvoille juuri sitä hohdetta, mitä luvataankin. Olen näemmä tottunut pelkkiin mattapuniin, koska käytin paletin kolmatta poskipunaa vähän raskaammalla kädellä ja posket hehkuivat melkein nenään saakka.

Poskipunat olivat minulle lievä pettymys. En oikein saa näistä irti sitä väriä, mitä odotin. Tosin kyse voi olla myös siitä, että en vain oikein uskalla ottaa punaa paletista ihan niin reippaasti kuin pitäisi. Isolla poskipunasiveltimellä on nimittäin vähän hankala osua pelkästään juuri siihen punaan kuin haluaisi. Lisäksi jos vähänkin enemmän hankaa, irtoaa punan jauhe jo sen verran iloisesti, että sitä on sitten pitkin. Parhaimmillaan nämä poskipunat voisivat olla jonkin toisen, vähän parempipigmenttisen punan päällä, jos haluaa mattaposkiin vähän lisää shimmeriä.


Korostusvärillä saa kasvoille vielä lisää hehkua, jos aikaisempi ei jo riittänyt. Sen väri sulautuu omaani oikein hyvin. Varjostusväriä en osaa käyttää, joten sitä en ole vielä testannut.

Oletteko itse törmänneet Pixin tuotteisiin? Oletteko niistä pitäneet?

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Keijuvärejä, osa 1

Internetkauppoja surffatessa silmiini osui pari viikkoa sitten Pixi ja sen suloisen tyttömäiset keijukuvilla varustetut meikit. Eniten minua houkutteli Pixin värikkäät meikkipaletit, joten tilasin muutaman. Pixin Eye Alchemy Assortment, Metallic Magic-kokoelma löytyi Feeluniquesta 30 euron hintaan.


Tilauksen saapuessa en joutunut pettymään. Paletin värit näyttävät myös luonnossa yhtä värikkään hohtavilta kuin kaupan kuvissakin. Värejä paletista löytyy myös laidasta laitaan ja moni näistä sävyistä on sellainen, jota minulta ei vielä muualta löydy.


Tein muutaman swatchin kiinnostavimmista sävyistä. Kuvan laatu ei tässä nyt päätä huimaa, mutta ainakin sen näkee, että kyllä näistä useimmista ihan pigmenttiäkin löytyy. Tässä on toiseksi alimman rivin kolmas, alimman rivin kolmas, neljänneksi alimman rivin ensimmäinen, neljännen rivin ensimmäinen, kolmannen rivin ensimmäinen ja kolmas. En käyttänyt pohjustajaa, olisi ehkä pitänyt.


Suurin osa sävyistä on aika maltillisesti kimaltelevia, mitään kunnon glitteriä ei löydy. Muutama mattakin on eksynyt joukkoon.


Tein koemeikin paletin väreillä. Tähtäsin ensilumen kunniaksi sellaiseen jääkuningatar-lookiin ja käytin meikissä alimman rivin värejä kakkosta lukuunottamatta. Sinisiä luomivärejä minulla ei aikaisemmin ole ollutkaan, joten vähän epäilin, kuinka ne minulle sopisivat. En sinisestä oikein muutenkaan tykkää, mutta kasvojeni väriin ne lopulta sopivat varsin hyvin. Lopulta jouduin turvautumaan myös neljänneksi alimman rivin ekaan violettiin. Rajauksen siipi pääsi levahtamaan sen verran leveäksi, että se piti maskeerata luomivärillä sen näköiseksi, että "tätähän olin tarkoittanut koko ajan".


Värien pigmentti on enimmäkseen oikein hyvä, tosin joissakin selkeästi parempi kuin toisissa. Esim. tuon alimman rivin viimeisestä ei oikein saa irti kuin haalealla pohjalla olevan shimmerin.


Ensimmäistä kertaa vähän harmittelen sitä, että kännykkäkamerani tarkennusominaisuudet ja kämppäni valaistus ei oikein riitä siihen, että olisin ottanut meikistä kuvan, koska siitähän tuli ihan jees! Siitäkin huolimatta, että työnimi oli Sininen sotku. Olisi sillä johonkin pimeään klubiin voinut hyvin lähteä iltaa viettämään. Koska en sellaista kuitenkaan harrasta, täytyi minun tyytyä viemään silmämeikissäni pimeällä koira ulos, mutta sehän nyt melkein ajaa saman asian.

Pixin paletti siis tulee takuuvarmasti jatkuvaan käyttöön, monta herkullista sävyä on vielä testaamatta.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kaikkea ne keksii

Minun piti tänään esitellä juuri ostamiani uusia meikkipaletteja, mutta kaupanpäällisenä saatu ylläri vei niin huomioni, että kuulettekin siitä.

Lookfantasticista sai tosiaan kaupanpäälle tutustumispakkauksen New Cid-merkin meikkejä. Pakkaukseen kuului luomiväri, meikkikynä ja kynsilakka.


Aloin räplätä kynsilakan korkissa olevan napin kanssa. Sitä kun tarpeeksi pontevasti painoi, kävi näin:


Kynsilakassa on valo!!!


En ole tämmöiseenkään ennen törmännyt, enkä ole tosin osannut kaivatakaan. En tiedä, onko tästä mitään käytännön hyötyä, mutta onhan tämä aika hauska.


Oletteko valaistuja kynsilakkoja nähneet muualla? Onko tämä ihan vanha juttu vai uutta teillekin?

Huomasitteko muuten, että "valokuvausstudioni" (eli keittiönpöydän nurkka) on kokenut varsin mittavan muodonmuutoksen valkoisen käsipyyhkeen muodossa? Ei siis enää tätä taustana:

Tee-se-itse meikkaustasoni
Tosin näistä voi sanoa, että Mallasmestarin saaristolaisleipä on tosi hyvää ja yksinkertaista valmistaa, tässä tulee vuokakin mukana. Valkosuklaa-nougatmousse on erittäin herkullista, jos mukaan sekoittaa marjoja. Wilfan vedenkeitin on mullistanut teenjuontini. Tämän avulla tajusin kuinka hyvää voi olla vihreä tee, kunhan se valmistetaan veteen, joka on oikean lämpöistä.

Sellaista tänään, paletteja ja muuta sitten joskus toiste.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Uusi ystäväni poskipuna


Poskipunaa ei minun meikkiuniversumissani ennen tätä syksyä ole ollut olemassakaan. Itseasiassa minulle ei missään vaiheessa ole tullut edes mieleen, että se olisi meikkituote, jota voisin käyttää. Jotenkin koko poskipunan käyttö on tuntunut sellaiselta rakettitieteeltä muutenkin, etten ole uskaltanut sitä edes kokeilla.

10 Kuulaus, 20 Onnellisuus, 30 Lumous, 40 Hurmaus

Kun nyt koko meikkaamista tässä näköjään ollaan pistämässä uusiksi, uskalsin kuitenkin kympin sijoittaa Lumenen harmittomimmalta näyttävään poskipunaan, sävyyn 20 Onnellisuus. Onnellisuus näyttää tuossa ylläolevassa kuvassa vähän turhankin vaalealta, oikeasti se on aavistuksen lämpimämmän värinen, vaaleahko pinkki.

Varovasti laitettuna poskipuna näytti kasvoiltani oikein hyvältä. Oikeaa määrää on ollut koko ajan aika vaikea arvioida, koska hämärä kylpyhuoneen valaistus imee kasvoilta muutenkin kaiken värin, joten en sitten tiedä, onko punaa ollut liian vähän, sopivasti vai aivan liikaa. Onneksi töissä on keinovalot yhtä lailla, joten tuskin poskeni nyt ihan järjettömästi sielläkään ovat hehkuneet.

Koska en yhtään tiedä, mikä sävy minulle itseasiassa sopii, shoppailin punia vähän lisää. Suosikiksi on tällä hetkellä noussut Lumenen sävy 10 Kuulaus, joka on koralliin taittava. Muut Lumenen punat ovat ehkä hitusen minulle liian tummia.


Kokeilin myös muiden valmistajien punia. Erikoisin tuttavuus on minulle ollut on ollut Maybellinen Dream Touch Blush-voidepuna sävyssä 02, joka on vähän turhan haaleaa ainakin minun makuuni. Jos kerta punaa poskille laittaa, niin kai sen johonkin pitäisi näkyäkin? Muuten puna levittyy sormin ihan kivasti.


L'Orealin Le Blush on houkutellut minua koko ajan, ihan pakkauksen vuoksi. Se on mukavan kompaktin oloinen ja sisältää myös peilin sekä pienen siveltimen. Väri on kohtalaisen tumma 235 aprikoosi. Ongelmaksi tämän kanssa muodostui tuotteen saaminen purkista kasvoille, koska puna on jotenkin niin kovaa, että se ei siveltimeen irtoa oikein millään. Sormiin oli turvauduttava tämänkin kanssa.

Poskipunan tarpeellisuus meikissä konkretisoitui minulle yllättäen eräänä aamuna. Olen testaillut viime aikoina Lily Lolon meikkipohjia ja niillä saa ihon varsin tasaisen sävyiseksi. Koska olen tälläinen kalkkilaivan kapteeni, on se sävy kylläkin vähän turhan väritön. Onneksi on poskipuna. Olin meikkipohjan ja poskipunan levitellyt kasvoilleni jo aiemmin ja sitten satuin vilkaisemaan peiliin uudestaan. Olin oikeasti kaatua selälleni, aivan järjetön hehku! Kalpea aave oli vihdoin herännyt henkiin.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Meikkinoviisin tuskailut, osa 1

Pakkohan se oli saada, kun kaikilla muillakin on. Nimittäin Isadoran hyväpigmenttinen, paljonkehuttu Highlands-luomiväripaletti.


Onhan tämä ihan kiva joo. Nyt on sitten jäljellä enää se pieni ongelma, että mitä hittoa minä tällä teen?? Olen nimittäin silmämeikin teossa aivan umpisurkea. En nyt tarkoita sellaista "vau onpa hieno meikki, en ikinä itse osaisi, mutta käypä katsomassa taideteoksia blogistani"-surkeutta vaan paremminkin sellaista "13-vuotiaat teinit ja koulutetut apinatkin osaavat tämän paremmin kuin minä"-umpisurkeutta.

Olen kyllä harjoitellut. Se menee yleensä näin:

Katson jonkun alkajille suunnatun ja helpoksi sanotun silmämeikkivideon netistä, jossa tekijä vähän sutaisee väriä tänne ja suttaa puolihuolimattomasti sinne ja simsalabim, aivan upea silmämeikki! Helpolta näyttää, kyllähän minäkin tämän osaan!

Siirryn kylppärin peilin ääreen, jossa kieltämättä on aika pimeää, mutta Suomen syksyssä ei oikein muutakaan voi. Kaivan esiin hyväksi luullut siveltimeni ja parhaat luomivärini, joita on myös kehuttu ja joilla ei vain voi epäonnistua.


Aloitan. Ensimmäisen värin laitto liikkuvalle luomelle onnistuu ihan ok. Vähän yläreuna näyttää epätasaiselta, mutta no worries, siihenhän tulee se upea banaanivarjostus päälle. Jatkan seuraavalla värillä. "Kauhean haalean oloista tämä tummanruskea. Kyllä tämä videolla paljon syvemmältä näytti." No, se on mitä on. Siirryn banaanivarjostukseen, joka videolla tehtiin vain suurinpiirtein hankaamalla sivellintä edestakaisin luomivaossa vähän aikaa ja avot, hyvältä näytti. "Ei, ei, ei, kuinka tämä näin leviää!" Väriä on kulmakarvoissa, silmän alla, poskella ja ohimolla, sormissa, lavuaarissa, pesukoneessa... "Kuinka helv... helluntaissa tässä taas näin kävi! Kaiken tein niin kuin videossakin. Aivan järkyttävä sotku!" No jos häivytys auttaisi... Not.

Lopputulos: molemmat silmät ovat erinäköiset. Toinen näyttää siltä kuin olisin saanut turpiini. Toinen siltä, kuin olisin juuri ilmoittamassa itseäni seuraaviin drag queen-kisoihin. En edes ala kertoa rajausten vetämisestä.


Olen muutamaan kertaan toki onnistunutkin silmämeikin teossa edes siinä määrin, että olen kehdannut silmineni jopa koiran ulkoiluttaa (huom. ei siis varsinaisesti tarkoita ihmisten ilmoille menemistä)

Olenkin tehnyt kokeiluideni seurauksena seuraavanlaiset johtopäätökset:

1) Aivoistani puuttuu kokonaan se osa, jolla silmämeikkejä yleensä tehdään
2) Jos olisin aloittanut meikkausharjoitukset reilut 15 vuotta sitten kuten kaikki muut järkevät ihmiset, ei tarvitsisi nyt itkeä kun ei onnistu
3) Tarvitsen Eye Shadow for Dummier than Dummies-videoita. Miksi näitä ei ole jo tehty? Opetuksen voisi aloittaa esim. siitä, mitenpäin siveltimiä pidetään kädessä. Kokeneemmalle meikkaajalle tyhminkään tai itsestäänselvin vinkkikään ei olisi kohdeyleisön aliarvioimista vaan loistava apu, jota meikkipalettien ääressä lämmöllä muisteltaisiin vielä vuosienkin jälkeen.


Tiedetään, harjoitus tekee mestarin. Muttakun haluaa osata nyt! Jos se taito jotenkin osmoosilla siirtyisi siitä Isadoran paletista hyppysiini kun se nyt on hankittukin. Jään toiveikkaana odottamaan.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kumipallona luokses pompin

Olen aivan ihastunut tällä hetkellä käytössäni olevaan kasvojen kuorintavoiteeseen. L'Occitanen Angelica-sarjan Gommage Rosee du Matin/Exfoliating Gel lupaa välittömästi herättää väsyneen ihon henkiin ja kosteuttaa sitä väinönputkiuutteen avulla.


Tuoksua on joku kuvaillut "vihreäksi" ja sitä se vähän onkin. Olen tähän kuitenkin varsin tykästynyt. Tuoksu tuo mieleen kesän. Itse tuote on paremminkin sellaista geelin ja vaahdon sekoitusta, joka tuntuu iholla pehmeältä ja aivan ihanalta.

Kuorintavoiteen erikoisuus piilee siinä, että voiteen mukana on myös pienen pieniä luonnonkumipalloja, jotka samalla hellästi hierovat kasvojen ihoa. Suurin osa siitä, mikä tuossa kuvassa näyttää ilmakuplilta on itseasiassa niitä palleroita. Kädet kannattaa pestä kuorinnan jälkeen hyvin, koska niitä palloja on kaikki sormenvälit täynnä. Vähän mietin kyllä sitä, että kuinkahan ekologista lienee pestä viemäriverkkoon kumia. Tuskin se siellä ihan heti mitenkään hajoaakaan.

Iho jää tämän jäljiltä pehmeäksi ja kuorinta tuntuu varsin hellävaraiselta. Vähän harmittaa se, ettei tosiaan saman sarjan kasvovoide oikein sopinut minulle. Pikkuisen houkuttelee tehdä se tyhmin veto ja kokeilla voidetta uudestaan...

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan

Voivottelin kasvovoideongelmiani tuolla joitakin postauksia sitten. Citymarketissa sain lopulta jonkinmoisen valaistumisen, kun huomasin suomalaisen Erisanin kasvovoiteet hyllyllä. Päätin kokeilla Erisanin Kosteuttavaa kasvovoidetta, jonka INCI vaikutti mukavan lyhyeltä. En tarkemmallakaan silmäilyllä huomannut siinä mitään kovin ihoa ärsyttävää.


Koska mikään voide ei ole minulle toistaiseksi sopinut, olin tämänkin suhteen aika skeptinen. Voide tuntui kuitenkin iholla jo lähtökohtaisestikin hyvältä. Se oli kevyttä ja nopeasti imeytyvää. Tätä on surutta voinut käyttää vaikka keskellä päivää, koska voide ei ole jäänyt pyörimään iholle vaan oikeasti imeytynyt ja kadonnut hyvin lyhyen ajan sisään.

Kaikkein parasta kuitenkin on, että ihoni ei ole reagoinut voiteeseen näpyn näpyllä! (No joo, se vakiomäärä on toki ilmaantunut, mutta ei mitään koko naaman kattavaa katastrofia kuin aiemmissa kokeilussa.) Vähänkö olen iloinen! Vihdoin minulla on kasvovoide, jota voin huoletta käyttää ja jolla saan talvenaikaisen kuivahtamisen todennäköisesti vähän paremmin kuriin. Nyt tekee mieli käydä hamstraamassa loputkin Erisanit ja kokeilla, ovatko ne yhtä hyviä. Onneksi se ei kävisi edes kovin paljoa kukkaron päälle, koska kalleinkin Erisanin voiteista taitaa maksaa jossain siellä kahdeksan euron pintaan. Täytyy yrittää hillitä itsensä...

torstai 3. lokakuuta 2013

Syyskuun loppuneet

Huh huh. Puteleita ja purnukoita tuli syyskuun aikana tyhjenneltyä oikein olan takaa. Laskin piruuttani aamulla, kuinka paljon kosteusvoidetta kuukaudessa kuluu tätä menoa ja pääsin tulokseen, joka lähentelee litraa :o Onkohan se kaikki ihan tarpeellista? Iho ei ainakaan ole koskaan ollut pehmeämpi.

Kuukauden saldo koko komeudessaan

Kuukauden kosmetiikkatuotteet sisälsivät hittejä ja huteja, sekä uusia ja vanhoja tuttavuuksia.


Yksi hittikategoriaan kuuluva voide oli ehdottomasti Doven Purely Pampering-sarjan Almond Cream & Hibiscus-vartalovoide. Tätä saattoi surutta lotrata säärien iholle aamuisin. Tuoksu tässä on miellyttävä. Voiteen määrän kanssa täytyi vaan olla vähän varovainen. Lotrasin yksi aamu hieman ylimäärin ja huomasin, että työhuoneeni tuoksui pelkästään tältä koko aamupäivän. Myös työkaverit kyselivät, mikä mahtaa olla tuo mukava haju, joka täällä leijailee... Tuoksu tuli siis farkkujen läpi. 

Helena Rubinsteinin silmämeikinpoistoaineen kanssa emme oikein tulleet ensin alkuun juttuun, mutta joko aine parani vanhetessaan tai sitten tekniikkani kehittyi, koska tykkäsin tästä lopulta kovastikin. Aineen nimi on All Mascaras!, mutta ensin alkuun vaikutti, ettei tämä poistanut edes oman talon vesiliukoista ripsiväriä. Onneksi siis tästä ongelmasta päästiin yli. Silmänympärysiho jäi tämän jäljiltä miellyttävän tuntuiseksi.


Seuraavan kaksikon jo aiemmin esittelinkin tässä postauksessa. Lumenen Koivu & Hunaja-vartalokuorinnasta tykkäsin, mutta se loppui liian nopeaan. Body Shopin kuorinnasta taas en tykännyt ja se ei tuntunut loppuvan millään.

 

Herbinan Kaura-suklaa-vartalovoide tuli korvaamaan kesken kuukauden ylemmässä kuvassa olevan L'Occitanen Fleurs Merveilleuses-voiteen, joka päätti alkaa yhtäkkiä rullaamaan. Herbinan puolityhjää purkkia ihmettelin täällä.


Ihomurheiden aikaan sain apteekkireissulta mukaani Avenen Skin Recovery Creamin näytteen. Skin Recovery Creamin pitäisi sopia herkimmällekin iholle, koska siitä on aivan kaikki ylimääräinen karsittu pois. Tottahan toki on, että tässä voiteessa ei ihan oikeasti ole juuri mitään. Voide nimittäin koostuu enimmäkseen vedestä, mineraaliöljystä, glyseriinistä ja silikonista. Kokonainen purkki tätä maksaa muuten melkein 25 euroa!! Mielestäni ei ole mitään järkeä maksaa tuota hintaa näin yksinkertaisesta voiteesta, kun en nyt kuitenkaan usko, että Avenen lähdevesi olisi jotain ihmeainetta. Tehosta en oikein osaa sanoa mitään, näyte kesti valitettavasti niin vähän aikaa. Voi olla, että tämäkin olisi alkanut ihoani ennenpitkää tukkia.

Bernard Cassieren Chocolate Anti-Stress Care-kuorintavoide tuli Livboxissa. Tästä voiteesta ei oikein voi sanoa muuta hyvää kuin sen, että tuoksu oli todellakin varsin kaakaoinen ja ihana. Muuten kuorintavoide oli liian karkeaa, tuntui raapivan ihoa, eikä oikein tehnyt sille lopulta mitään.


Muutaman matkakokoisen L'Occitanen käsivoiteenkin kulutin. Sekä laventeli- että ruusuvoide ovat hyvin imeytyviä ja miellyttävän tuoksuisia, jos nyt sattuu näistä tuoksuista tykkäämään.


Ihoni ollessa pahimmillaan palasin vanhan, tutun ja turvallisen Lumenen Matt Touch puhdistusgeelin pariin. Kommentteja tuotteesta löytyy täältä.


Kuvassa oikealla olevan Yves Rocherin suihkusaippuan käytin loppuun. Pesutulos oli ihan ok, mutta tuoksu aikas voimakas. En oikein onnistunut tottumaan siihen missään vaiheessa.

Tälläistä syyskuussa. Saa nähdä kuinka monta litraa tavaraa tulee tässä kuussa kulutettua.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...